Reissurekku

Heippa vaan!

Mä oon ollunna tänään vähän reissussa mun perheen kanssa. Kävin nääs virpomassa mummoa Espoossa. Piiskasin hännälläni sitä ihan hirveesti ja nuolin naamankin varmuudeks ihan märäksi. No sitten mä sainki ihan älyttömän hyvää lohilaatikkoa ruoaksi. En o varmaan sataan vuoteen syöny mitään niin hyvää! (Äitin huomautus täs vieres: "et o syöny yhtään mitään kolmeen viikkoon, että jo oli aikakin"...).

Ja me käytiin kans lenkuralla siel Matinkylän raitilla, kyl oli melkosesti pissapostia! Ja osa oli semmosilla kielillä, etten mä ymmärtäny niistä mitään!! Mut meillä oli ihan hauskat kävelyt. Jätin sinne kyl ihan jätti pissat, siinähän nuuhkivat ja miettivät, että mistäs kaukaa maalta toi on täällä ollu, hahaa :)

 

Mulla oli siellä kyl ihan oma voimamies mukana, että ei huolta, jos vaikka olis joku isompi tullu jotain uhittelemaan. Mutta ei onneksi tullut.

   Henna vahti tosi tarkkaan, etten mä päässy syömään mitään vaarallisia juttuja. Roskaa oli aika paljon...

Oli ihana aurinkoinen kevätpäivä ja aika lämminkin. Me käytiin myös Hakaniemen torilla.

Siellä lähellä äiti ja isi joutu olemaan hotellissa yötä (äiti: juhlimassa hääpäivää!!) viime viikolla, että me saatiin viettää kummitädin kaa laatuaikaa!

Tässä mä viiperrän Hennan kaa torilla:

Kummitäti keksi mulle kivan pötkyläleikin. Arvaatte varmaan, mitä sinne pötkylään oli piilotettu. Nii just. Herkkuja :)

Ja sitten leikin jälkeen tuli kauhee väsy!

Auringonpaistetta kaikille mun kamusille <3

t. Minni

Tätä Minni syö tänään

Moi,

Meidän shunttipotilas pysyy toistaiseksi vielä hengissä ja voi (kopkop) hyvin oheisilla tuotteilla:

• Vauvan Muksupuurot ruokakermalla ryyditettynä (erityisesti hedelmä- ja persikkapuuro maistuu). No, onpahan vitamiinit kohdallaan ja kermasta saa rasvaa.

•  Hau Hau -kanakierteistä, Dogman stripseistä (tai vastaavista) sekä King Delice -kanatikuista (tai vastaavista) Minni saa proteiinia.

•  Näiden lisäksi Minni saa satunnaisesti esim. nakin, leipäpalan (voideltuna voilla ja/tai ketsuppitipalla), keksiä, maitonappeja, jugurttia, vähän kalaa....

• Se ainoa ruoka, jota Minni virallisesti saisi syödä eli Hill's l/d maksasairaan koiran dieetiruoka, ei Minnille uppoa. En jaksaa enää heittää seteleitä ikkunasta ulos.... Sen sijaan olemme vihdoin piiiiitkän kokeilun tuloksena löytäneet yllämainitun ruokavalion, jolla koira pysyy kunnossa, saa vitamiinit, vähän proteiiniakin, ei oksentele - ja jota se suostuu syömään!! Ainakin vielä.

Näillä mennään toistaiseksi :)

t. Sari

Vahdissa

Morjens!

Oon ollu talvilomalla. Vaikka kiirettä on kyl pitänyt. Mä olen pitänyt vahtia meitin pihalla. Sieltä on hyvät näkymät nyt joka paikkaan, ku isi on tehny mulle vartiopaikan.

Ja nyt ku mä olen syönyt vähän paremmin, ni mä oon jaksanut leikkkiä ja (heh) lihonutkin vähän! 

 
Yhtä mä kyllä inhoa, ku noi pallot menee aina sohvan alle. Ei o kiva.

Vetoleikit on mun erikoissuosikkeja. Tässä mä olen jo valmiusasennossa.

Mä sain muuten tommosen kissanputken meikäläisiltä. Sitä on hauska syödä :)

 

PÖÖ!

Grrrrrrr!

 

 

 

 

 

Ihanaa, kun on kevät ja ilmat lämpenee! Mä en yhtään tykkää pakkasista. Nyt taas tarkenee paremmin ulkoillakin. Oli muuten hirveesti taas pissapostia....en jaksanu millään lukea kaikkia...

Ihanaa kevättä kaikille meidän ystäville!

t. Minni ja Sari 

 

Moro!

Mä oon kyl aikas kyllästyny tähän talveen. Mut onneks linnutki jo laulaa, nii et taitaa kevät tulla.

Kävin äitin kaa kunnon lenkuralla tos yhten päivän ku ei ollut yhtään pakkasta; tarkeni paremmin. Mullon kyl aikas edustava toi toppatakki. Äiti sano, et se haluis samanlaisen, mut mä kyl luulen, et ne ei tee Hurtal semmosii kokoi ku 89XL jne...(heh, äiti on aika paksu, hih).

Te kai kuulitte, että mä oon alkanu syömään. Vähän kyl hävettää, pakko sanoo. VAUVAN RUOKAA! Mutta ei voi mitään, ku se on hyvää. Sitä mä sitte syön. Muksu-puuroa aamulla, päivällä ja illalla. Mutta siel sairaalassa ne sanoki, että mä oon ikuinen pentu ("forever puppy"), kun mullon myrkkyi päässä, ni mä en ikinä kasva aikuiseksi. Heh, vähä hassuu...

Mulla oli täs yhtenä päivänä tosi kylmä. Oliskohan jotain flunssaa tulossa, sitä on kai liikkeellä.

Isi ei ollut edes takkaa laittanu päälle, olikohan se rikki tai jotain. No, enivei, mä menin sitten peiton sisään ku mua niin palensi.

Mä oon muuteksee päättänyt viel sinnitellä täällä jonkin aikaa...

t. Minni

Stadissa

Hei,

Minnin äippä täällä kirjoittaa. Kävimme eilen Viikin Eläinsairaalassa tilannearviossa. Tilanne on huono, mutta se oli odotettavissakin. Tosin valopilkkujakin löytyi: Minnin lihakset ovat pysyneet hyvässä kunnossa eikä aliravitsemuksesta ole vielä havaittavissa ulkoisia merkkejä. Minnin paino on myös pysynyt ennallaan viiden kilon tuntumassa. On siis syytä hymyilläkin :)

Sen sijaan veriarvot olivat mykistävät. Maksa-arvot olivat huonontuneet ja ammoniakkiarvo oli nyt 90 (viime syyskuussa 40). Urea sen sijaan oli yllättäen normaali; olisikohan sillä jotain tekemistä runsaan juomisen kanssa, mietin vaan...

Lääkäri ei antanut toivoa, mutta emme me sitä odottaneetkaan. Minni voi mennä nopeasti, muutamassa viikossa tai voi elää korkeintaan muutaman kuukauden. Puolen vuoden kontrolliin lääkäri ei enää kehottanut tulemaan, koska se on liian kaukana. Enintään parin kuukauden päästä, jos Minni on vielä hengissä.

Kuulemma Minnin vointi saattaa kehittyä tästä niin, että pahanolonkohtaukset tihenevät ja pitenevät. Voi tulla sekin hetki, että Minni ei lainkaan kunnolla toivu enää oksennuskohtauksesta. Silloin tiedämme, että maksa vetelee viimeisiä. Maksan romahtaminen voi tosin olla paljon äkillisempikin, mutta täytyy toivoa, että ei.

Mutta siis tähän väliin täytyy sanoa, että kyllä elämä on ihmeellinen. Ja se on sitkeässä, kun se on kerran alkanut (tämän olen itse todeksi elänyt, kun tyttäreni syntyi keskosena vuonna 2001 lähes 12 viikkoa etuajassa ja painoi syntyessään 1050 grammaa. Silloin joku tuntematon ihminen lohdutti minua sanomalla, että elämä on sitkeässä. Se ei vähällä kuole, kun se on kerran alkanut! Ja niin vain on tyttöni tänään pitkänhuiskea lähes 12-vuotias, fiksu koululainen...). 

Niin, siis: Minni on yllättäen alkanut syödä puuroja, erilaisia kanatikkuja, ja lisäksi annan leipää, jotain keksiä, jugurttia, joskus nakkia tms. Nyt menee 3 x päivässä ja röyhtäys vaan kuuluu. Nyt on taas lihaa luiden ympärillä ja turkkikin näyttäisi vähän kiiltävämmältä. Ja koira vaan leikkii ja peuhaa ja nukkuu melkein yön läpeensä. Ei paljon tervettä häpeä! 

Että jännityksellä tässä nyt odotetaan, miten ja milloin se katastrofi sitten alkaa...

Siihen asti, hyvää kevättä kaikille armaat ystäväni :)

Sari

ps. Ensi viikolla tietysti taas kirjoitan, että mitään ei syödä ja pelkästään oksennetaan, mutta katsotaan nyt....tämä tälleen aaltoilee :)

Ei mene hyvin...

Moikka

Vielä mä täällä olen, vaikka vähän heikosti. Ens viikolla äiti ja isi vie mut Viikin Eläinsairaalaan "tilannearvioon", niin äiti sanoi. Ne ottaa taas niitä verikokeita. Vähän se pistää, mut ei se mitään, ku ne tädit on nii mukavia. 

Ei mulla kauhean hyvin ole pullat uunissa. Mä en syö mitään, mä juon ihan hirveesti ja pissaan vähän väliä. Tai no, kyllähän mä haluaisin syödä, mutta kun mä saan syödä vaan kaikkee yök-ruokaa ja sitä mä en suuhuni pistä. Ja kun mä pissaan yölläkin tunnin välein, isi ja äiti ei saa nukuttua. Isi on jo tullut kipeeksi, kun se ei ole nukkunu moneen yöhön. Enhän mä sitä tahallani... :´(

Me ollaan kaikki aika onnettomia tällä hetkellä, minäkin. Kyllä mä tiedän, että mun päivät täällä käy vähiin. Eniten surettaa se kauhea ikävä, mikä meillä kaikilla jo nyt on toisiamme. Nyyh....

t. Minni

  

Mutta vielä nautitaan yhdessäolosta, minkä ehditään :)

Soijaa pukkaa!

Moi!

Olettekos ikinä nähneet, kun koira paastoaa itseään hengiltä? No en minäkään aiemmin, mutta nyt olen. Minni on sitkeä sissi. Jos ei ruoka miellytä, sitten ollaan nälässä. Tuoka tänne hyvä asia, Minni voi puolustaa sitä nälkälakkoilemalla!

Olemme nyt nimittäin umpikujassa. Minni ei syö mitään. Tai no, söisihän se vaikka mitä, mitä ei saisi syödä. Mutta sitä se ei syö, mitä se saa syödä. Mieluummin se juo vaikka vettä.

Eilen kaivoin kaapista viimeisen oljenkorren. Sen soijapapanapussin, jonka olin ostanut kaupasta amerikkalaisten maksashunttisivustojen innoittamana. Niiden mukaan soijapapu, joka sisältää runsaasti valkuaista, mutta kasvismuodossa, on maksashunttikoiralle (liver shunt) mitä parhainta ruokaa. Tällaisia papanoita ostin:

Pussin kyljessä on kasvismuhennoksen ohje. Sen yhteiskeittoaika on 40 minuuttia. Sen perusteella päättelin, että papanat kypsyvät reilussa puolessa tunnissa. Keitin pari desiä papanoita laimeassa lihaliemessä kolme varttia. Maistoin, olivat kypsiä. Ja hämmästyin sitä, miten paljon suutuntuma muistutti kanaa tai possua! Laimea lihaliemi jätti papanoihin etäisen aavistuksen mausta, mutta yhtään suolaisia ne eivät olleet. Ja lihaliemihän on lähinnä vain aromia ja aromivahventeita (ja suolaa), joten shuntin takia siitä ei tarvitse murehtia.

En antanut papanoita sellaisina koiralle. Luulen, että se olisi kääntynyt kakoen pois. Tänä aamuna laitoin lautaselle pari ruokalusikallista papanoita, lorauksen ruokakermaa ja ehkä teelusikallisen ketsuppia. Sotkin aineksia. Käytin mikrossa n. 10 sekuntia. Sotkin lisää. Kumosin koirankuppiin.
Sitten jännityksellä seuramaan, suostuuko koira syömään uutta lihankorviketta.

Minni nuoli lautasen puhtaaksi. Vain 5 papanaa jäi pyörimään lautasen reunalle, jotka nekin hävisivät myöhemmin. Jesss!!!!!

Tässä tuore kuva tästä meidän nirsoilijasta. Pelkään, että meillä on viimeiset päivät (tai viikot) menossa. En tiedä, onko niin, mutta minulla on sellainen voimakas sisäinen tunne. Minnillä on paha aliravitsemus onnettoman  syömisen takia. Karva on himmeä ja se on alkanut ohentua. Korvat ovat kohta aivan kaljut.

Muuten tyttö on edelleen vilkas, seurallinen, kiltti ja tyytyväinen...nukkuu hyvin...leikkii ja peuhaa...ja rakastaa meitä kaikkia koko ajan ihan täysillä!

Äsken paistoin Minnille iltaruoaksi soijanappuloita voissa, maustoin kevyesti, ja heitin sekaan meidän päiväruoasta ylijääneitä porkkanan ja paprikan siivuja (kypsiä) sekä yhden broilerinakin palasina. Tämä kaikki pannulla voissa pyöräytettynä, niin kas, Minni hyppi ja haukkui vieressä, kun odotti nälissään ruokaa.

Kumosin ruoan kuppiin. Minni söi niin, että mussutus kuului. Istuin vieressä katsomassa silmät kyynelissä. Tätä menoa, jos vain aikaa annettaisiin, minusta kehittyisi mitä parhain Master Chef Liver Shunt!

Holliwoodiin...

...aattelin, että mussa vois olla ainesta. Eiks vaan?