Ihania kuvia! Löysin Minnin blogin googlettamalla maksashunttia. Meillä asustelee 2-vuotias uroskoira, jolla on sama vaiva. Shuntti diagnosoitiin pari kuukautta sitten. Tutkimukset aloitettiin, koska koira joi normaalia enemmän ja samaan aikaan oli pari virtsatientulehdusta. Koira ultrattiin ja löydettiin maksan ulkopuolinen shuntti.
Koira voi tällä hetkellä hyvin. Se lenkkeilee reippaasti ja harrastaa kerran tai kahdesti viikossa agilitya. Annan sille Royal Caninin maksasairaan koiran ruokaa. Suositusruokamäärä ei pojalle riitä, vaan annan sille kaksinkertaisen annoksen. Ruoka siis maistuu hyvin. Koira on silti melko siro. Lisäksi se saa Levolacia päivittäin.
Lääkäri aikoi selvitellä ensi viikolla erilaisia hoitomahdollisuuksia: kuinka pitkään auttaisi pelkkä ruoka ja Levolac? Entä minkälaiset mahdollisuudet on selviytyä leikkauksesta? Tällä hetkelle omasta mielestäni ykkösvaihtoehto ei ole leikkaus, koska riskit ovat niin suuret ja koira on hyvässä kunnossa.
Minkälaiset maksa-arvot Minnillä on ollut? Meillä maksa-arvot nyt joka mittauksessa laskeneet ja ollaan jo aika lähellä normaalin rajaa. Sappiarvot on otettu vain kerran ja ne oli korkeat. Pissaongelmia koiralla ei ole tosiaan koskaan ollut, ja se oppi helposti sisäsiistiksi. Jälkikäteen olen miettinyt, että koiran ajoittainen tärinä kuuluu ehkä sairauteen. Tyhmyyttä en ole koirastani huomannut. Harrastan sen kanssa agilityn lisäksi tokoa, ja mielestäni koira oppii hyvin. Omistajan mielestä koira on tietysti oikein viisas. ;)
Vaikka koira voi nyt hyvin, koko ajan pelottaa, voiko sen tila yhtäkkiä romahtaa. En ole vielä käsitellyt kunnolla koiran sairautta enkä ole oppinut elämään sen kanssa. Ehkä ajan kanssa sairaus ei ole enää joka päivä mielessä. Haluaisin tietää, voiko koira elää yli 10-vuotiaaksi vai onko sen elämä automaattisesti lyhyt.
Googlettamalla löytyy paljon surullisia kohtaloita. Teidän blogi piristi hiukan päivää.
Hei! Kiitos viestistäsi. Ikävä kuulla, että teilläkin on todettu maksashuntti. Mutta hienoa toisaalta, että koira voi hyvin, jaksaa harrastaa ja syö hyvin! Olen ymmärtänyt, ettei maksashuntti välttämättä automaattisesti merkitse lyhyttä elämää; vaivaa on lievempää ja vaikeampaa. Kirjoituksesta päätellen teillä on se lievempi (maksan ulkopuolinen).
Kysymykseeni ennusteesta Viikin eläinsairaalan kirurgi sanoi, ettei maksashunttikoirista ole tehty vielä riittävästi seurantatutkimuista, jotta tiedettäisiin, miten ne milläkin hoidolla pärjäilevät. Eli eivät meillekään suostuneet antamaan mitään muuta arviota kuin ylimalkaisen "voi mennä nopeasti, voi pärjätä jokusen vuodenkin". Amerikkalaisilta nettisivuilta löysin ehkä eniten tietoa maksashuntista, ja jossain siellä annettiin ymmärtää, että kyllä maksashunttikoira oikeanlaisella ravinnolla voi elää vaikka 10 vuotta. Mutta tiedä häntä; se on niin yksilöllistä: kenen maksa kestää, kenen ei.
Me olemme tällä hetkellä hyvin tietoisia siitä (ja hyväksyneet sen), että Minni on lyhytikäinen koira, ellei ihmettä tapahdu. Minnin veriarvot ovat kaikki olleet koko ajan aivan kamalat; sappihappoarvotkin yli kymmenkertaiset normaaliin verrattuna. Lisäksi Minni on aliravittu, koska se ei syö juuri mitään. Hill's maksadieettiruoka ei maistu lainkaan ja se on ainoa, mitä Minni saisi enää syödä. Olemme oikeastaan aika kamalassa tilanteessa, koska vain muutama koirien kanaherkku ja jokunen ihmisen ruoka (leipä, jugurtti...) enää sille maistuu, mutta kaikkia näitä voi antaa vain säännöstellen. Levolac menee tietty koko ajan, sekä lisäravinne.
Tietysti taudinkuvaan voi kuulua huono ruokahalu, mutta Minni on ollut syntymästään asti todella nirso. Siksi onkin tosi hienoa, että koirasi syö halukkaasti! Se pärjäilee varmasti ihan hyvin, ja voitte viettää lähes normaalia elämää sen kanssa ehkä pitkäänkin. Toivotaan. :)
Minnille on myös kehittymässä virstakiviä, koska pissa on sakkaista. Sitä ei oikein paljain silmin havaitse, mutta labratuloksien mukaan Minnin pissa on lähes kiteistä. Vielä sen takia ei ole ollut ongelmia, mutta ne ovat joskus edessä.
Aliravitsemuksen takia Minnin turkki on kiilloton ja karva on harventunut niistä kohdista, jossa se ennestäänkin oli ohutta. Maksan vajaatoiminta on totisinta totta, mutta kauanko sen kanssa mennään, en tiedä. Romahdusta minäkin pelkään; ja meillä se on jo aika lähellä. Silti kaikista vaivoistaan huolimatta Minni vaikuttaa nauttivan vielä elämästään. Se on vilkas ja iloinen koira, joka on todella kiintynyt perheeseensä ja huolehtii meidän kaikkien hyvinvoinnista. Ja vaikuttaa edelleen itsekin enimmäkseen ihan hyvinvoivalta, mikä tässä ihmeellistä onkin! :)
Toivon teille sydämestäni monia ihania vuosia koiranne kanssa!
Kiitos vastauksestasi. Meidän koiralla, joka on siis kääpiöpinseri, (unohtui mainita ensimmäisestä viestistä) on myös hieman virtsakiviä. Virtsakiviongelma ei kuitenkaan käsittääkseni ole vielä kovin paha.
Tekisi mieli olla koko ajan mittauttamassa veriarvoja. Mikä hirveä pettymys onkaan, jos maksa-arvot eivät ole jatkaneet laskuaan. Leikkauttamista olen taas alkanut vakavasti miettiä. Lääkäri sanoi, ettei kaikille shunttipotilaille edes suositella leikkausta, vaan ensin tutkitaan tarkasti, voiko leikkauksesta olla koiralle apua. En siis tiedä, olisiko lääkäri edes leikkauksen kannalta. Leikkauksiahan ja leikkauksen arviointeja tehdään vain Helsingissä. Me asutaan Oulussa, mutta matka ei ole este.
Onneksi Minnille löytyi mieluinen ruoka. :) Itsekin googlettelin shunttikoiran ruokavaliota ja jossain mainittiin soija. Meillä tosiaan kuivaraksut maistuu paremmin kuin hyvin, mutta silti koira on hiukan laihtunut. En tiiä, jääkö maksasairaan ruoka huonommin "kiinni" koiraan. Sairaalla koirallani on muutenkin selvästi pienemmät lihakset kuin terveellä samanroituisella vanhemmalla, vaikka nuorempi liikkuu paljon enemmän. En voi kuitenkaan olla muuta kuin iloinen siitä, että ruoka maistuu. Nuorempana koira jätti usein päivän toisen ruuan syömättä.
Jos jotain hyvää sairaudessa on, niin ehkä nyt panostetaan koirien elämänlaatuun entistä enemmän, kun tiedetään, ettei yhteinen aika välttämättä ole pitkä. Välillä olen toivonut, että sairaus olisi oireillut jo pentuna, koska silloin koiraan ei olisi ollut näin kiintynyt. Olen myös miettinyt, miksi valitsin juuri sairaan koiran, mutta eihän joku toinen koira olisi ollut ollenkaan sama. :)
Hieman on meidän poitsulla ollut viime aikoina huonoa käytöstä, mutta se johtuu varmasti siitä, että sitä on lellitty ja hemmoteltu liikaa. Luulee kai olevansa isäntä talossa, kun saa erityiskohtelua. :D Pitää palata normaaliin elämään, niin kaikkien elo on helpompaa.
Kyä näillä kuvilla elkkarooli napsahtaa. Oot sä vaan erinätti tyttö!
VastaaPoistaMä tiesit, mä tiesin, jippii!!! Puspus tuulipojat :)
PoistaJa kiitos, hih.
Minni
Sä oot, Minni, eri upee Hollivuudi-rinsessa. Onnee uralle!
VastaaPoistaOu jee, kiitos miljoonasti :) t.Minni
PoistaKiva kuvapläjäys touhupepusta!
VastaaPoistaHali, pusu ja nuolaisu kummitädille! t. Minni
PoistaIhania kuvia! Löysin Minnin blogin googlettamalla maksashunttia. Meillä asustelee 2-vuotias uroskoira, jolla on sama vaiva. Shuntti diagnosoitiin pari kuukautta sitten. Tutkimukset aloitettiin, koska koira joi normaalia enemmän ja samaan aikaan oli pari virtsatientulehdusta. Koira ultrattiin ja löydettiin maksan ulkopuolinen shuntti.
VastaaPoistaKoira voi tällä hetkellä hyvin. Se lenkkeilee reippaasti ja harrastaa kerran tai kahdesti viikossa agilitya. Annan sille Royal Caninin maksasairaan koiran ruokaa. Suositusruokamäärä ei pojalle riitä, vaan annan sille kaksinkertaisen annoksen. Ruoka siis maistuu hyvin. Koira on silti melko siro. Lisäksi se saa Levolacia päivittäin.
Lääkäri aikoi selvitellä ensi viikolla erilaisia hoitomahdollisuuksia: kuinka pitkään auttaisi pelkkä ruoka ja Levolac? Entä minkälaiset mahdollisuudet on selviytyä leikkauksesta? Tällä hetkelle omasta mielestäni ykkösvaihtoehto ei ole leikkaus, koska riskit ovat niin suuret ja koira on hyvässä kunnossa.
Minkälaiset maksa-arvot Minnillä on ollut? Meillä maksa-arvot nyt joka mittauksessa laskeneet ja ollaan jo aika lähellä normaalin rajaa. Sappiarvot on otettu vain kerran ja ne oli korkeat. Pissaongelmia koiralla ei ole tosiaan koskaan ollut, ja se oppi helposti sisäsiistiksi. Jälkikäteen olen miettinyt, että koiran ajoittainen tärinä kuuluu ehkä sairauteen. Tyhmyyttä en ole koirastani huomannut. Harrastan sen kanssa agilityn lisäksi tokoa, ja mielestäni koira oppii hyvin. Omistajan mielestä koira on tietysti oikein viisas. ;)
Vaikka koira voi nyt hyvin, koko ajan pelottaa, voiko sen tila yhtäkkiä romahtaa. En ole vielä käsitellyt kunnolla koiran sairautta enkä ole oppinut elämään sen kanssa. Ehkä ajan kanssa sairaus ei ole enää joka päivä mielessä. Haluaisin tietää, voiko koira elää yli 10-vuotiaaksi vai onko sen elämä automaattisesti lyhyt.
Googlettamalla löytyy paljon surullisia kohtaloita. Teidän blogi piristi hiukan päivää.
Mukavia talvipäiviä Minnille ja pitkää ikää!
Hei! Kiitos viestistäsi. Ikävä kuulla, että teilläkin on todettu maksashuntti. Mutta hienoa toisaalta, että koira voi hyvin, jaksaa harrastaa ja syö hyvin! Olen ymmärtänyt, ettei maksashuntti välttämättä automaattisesti merkitse lyhyttä elämää; vaivaa on lievempää ja vaikeampaa. Kirjoituksesta päätellen teillä on se lievempi (maksan ulkopuolinen).
VastaaPoistaKysymykseeni ennusteesta Viikin eläinsairaalan kirurgi sanoi, ettei maksashunttikoirista ole tehty vielä riittävästi seurantatutkimuista, jotta tiedettäisiin, miten ne milläkin hoidolla pärjäilevät. Eli eivät meillekään suostuneet antamaan mitään muuta arviota kuin ylimalkaisen "voi mennä nopeasti, voi pärjätä jokusen vuodenkin". Amerikkalaisilta nettisivuilta löysin ehkä eniten tietoa maksashuntista, ja jossain siellä annettiin ymmärtää, että kyllä maksashunttikoira oikeanlaisella ravinnolla voi elää vaikka 10 vuotta. Mutta tiedä häntä; se on niin yksilöllistä: kenen maksa kestää, kenen ei.
Me olemme tällä hetkellä hyvin tietoisia siitä (ja hyväksyneet sen), että Minni on lyhytikäinen koira, ellei ihmettä tapahdu. Minnin veriarvot ovat kaikki olleet koko ajan aivan kamalat; sappihappoarvotkin yli kymmenkertaiset normaaliin verrattuna. Lisäksi Minni on aliravittu, koska se ei syö juuri mitään. Hill's maksadieettiruoka ei maistu lainkaan ja se on ainoa, mitä Minni saisi enää syödä. Olemme oikeastaan aika kamalassa tilanteessa, koska vain muutama koirien kanaherkku ja jokunen ihmisen ruoka (leipä, jugurtti...) enää sille maistuu, mutta kaikkia näitä voi antaa vain säännöstellen. Levolac menee tietty koko ajan, sekä lisäravinne.
Tietysti taudinkuvaan voi kuulua huono ruokahalu, mutta Minni on ollut syntymästään asti todella nirso. Siksi onkin tosi hienoa, että koirasi syö halukkaasti! Se pärjäilee varmasti ihan hyvin, ja voitte viettää lähes normaalia elämää sen kanssa ehkä pitkäänkin. Toivotaan. :)
Minnille on myös kehittymässä virstakiviä, koska pissa on sakkaista. Sitä ei oikein paljain silmin havaitse, mutta labratuloksien mukaan Minnin pissa on lähes kiteistä. Vielä sen takia ei ole ollut ongelmia, mutta ne ovat joskus edessä.
Aliravitsemuksen takia Minnin turkki on kiilloton ja karva on harventunut niistä kohdista, jossa se ennestäänkin oli ohutta. Maksan vajaatoiminta on totisinta totta, mutta kauanko sen kanssa mennään, en tiedä. Romahdusta minäkin pelkään; ja meillä se on jo aika lähellä. Silti kaikista vaivoistaan huolimatta Minni vaikuttaa nauttivan vielä elämästään. Se on vilkas ja iloinen koira, joka on todella kiintynyt perheeseensä ja huolehtii meidän kaikkien hyvinvoinnista. Ja vaikuttaa edelleen itsekin enimmäkseen ihan hyvinvoivalta, mikä tässä ihmeellistä onkin! :)
Toivon teille sydämestäni monia ihania vuosia koiranne kanssa!
t. Sari ja Minni
Kiitos vastauksestasi. Meidän koiralla, joka on siis kääpiöpinseri, (unohtui mainita ensimmäisestä viestistä) on myös hieman virtsakiviä. Virtsakiviongelma ei kuitenkaan käsittääkseni ole vielä kovin paha.
VastaaPoistaTekisi mieli olla koko ajan mittauttamassa veriarvoja. Mikä hirveä pettymys onkaan, jos maksa-arvot eivät ole jatkaneet laskuaan. Leikkauttamista olen taas alkanut vakavasti miettiä. Lääkäri sanoi, ettei kaikille shunttipotilaille edes suositella leikkausta, vaan ensin tutkitaan tarkasti, voiko leikkauksesta olla koiralle apua. En siis tiedä, olisiko lääkäri edes leikkauksen kannalta. Leikkauksiahan ja leikkauksen arviointeja tehdään vain Helsingissä. Me asutaan Oulussa, mutta matka ei ole este.
Onneksi Minnille löytyi mieluinen ruoka. :) Itsekin googlettelin shunttikoiran ruokavaliota ja jossain mainittiin soija. Meillä tosiaan kuivaraksut maistuu paremmin kuin hyvin, mutta silti koira on hiukan laihtunut. En tiiä, jääkö maksasairaan ruoka huonommin "kiinni" koiraan. Sairaalla koirallani on muutenkin selvästi pienemmät lihakset kuin terveellä samanroituisella vanhemmalla, vaikka nuorempi liikkuu paljon enemmän. En voi kuitenkaan olla muuta kuin iloinen siitä, että ruoka maistuu. Nuorempana koira jätti usein päivän toisen ruuan syömättä.
Jos jotain hyvää sairaudessa on, niin ehkä nyt panostetaan koirien elämänlaatuun entistä enemmän, kun tiedetään, ettei yhteinen aika välttämättä ole pitkä. Välillä olen toivonut, että sairaus olisi oireillut jo pentuna, koska silloin koiraan ei olisi ollut näin kiintynyt. Olen myös miettinyt, miksi valitsin juuri sairaan koiran, mutta eihän joku toinen koira olisi ollut ollenkaan sama. :)
Hieman on meidän poitsulla ollut viime aikoina huonoa käytöstä, mutta se johtuu varmasti siitä, että sitä on lellitty ja hemmoteltu liikaa. Luulee kai olevansa isäntä talossa, kun saa erityiskohtelua. :D Pitää palata normaaliin elämään, niin kaikkien elo on helpompaa.
Mukavia herkutteluhetkiä soijan parissa Minnille!