Mä oon kyl aikas kyllästyny tähän talveen. Mut onneks linnutki jo laulaa, nii et taitaa kevät tulla.
Kävin äitin kaa kunnon lenkuralla tos yhten päivän ku ei ollut yhtään pakkasta; tarkeni paremmin. Mullon kyl aikas edustava toi toppatakki. Äiti sano, et se haluis samanlaisen, mut mä kyl luulen, et ne ei tee Hurtal semmosii kokoi ku 89XL jne...(heh, äiti on aika paksu, hih).
Te kai kuulitte, että mä oon alkanu syömään. Vähän kyl hävettää, pakko sanoo. VAUVAN RUOKAA! Mutta ei voi mitään, ku se on hyvää. Sitä mä sitte syön. Muksu-puuroa aamulla, päivällä ja illalla. Mutta siel sairaalassa ne sanoki, että mä oon ikuinen pentu ("forever puppy"), kun mullon myrkkyi päässä, ni mä en ikinä kasva aikuiseksi. Heh, vähä hassuu...
Mulla oli täs yhtenä päivänä tosi kylmä. Oliskohan jotain flunssaa tulossa, sitä on kai liikkeellä.
Isi ei ollut edes takkaa laittanu päälle, olikohan se rikki tai jotain. No, enivei, mä menin sitten peiton sisään ku mua niin palensi.
Mä oon muuteksee päättänyt viel sinnitellä täällä jonkin aikaa...
t. Minni
Rakas Minni, jaksuja sulle! Me niin ajatellaan sua ja sun perhettäs...
VastaaPoistaHeippa tuuliset pojat! Kiitos teidän ajatuksista, ne meitä kovasti lämmittää :) t. Minni ja äippä :)
PoistaHei Minni! Minä tunnen sun yhden lajitoverin, joka aina yöksi kaivautuu peiton alle umpisukkeliin. Luolakoiralla luolakoiran elkeet. Aamulla typy ei viitsi kaivautua sieltä ulos, vaan häntä vipattaa peiton alla, jos joku kävelee läheltä. Että kyllä mä olen hereillä ja saa tulla silittämään.
VastaaPoistaHihii, ihan viksu tyttö toi sun kaveri :) Mä kans aina kaivaudun ku tilaisuus on...oon joskus pienempänä löytynyt iskän ja äipän parisänkyn patjojen välistä aamulla, sinne olin ryöminy ja ihan liiskaantunu. Aamulla, kaikki etti mua, missä mä oon, ja yhtäkkiä sitten joku hokas kattoo isost sänkyst vähä tarkemmin, ni patjoje välis näky semmonen pitkä karvanen file. Hah! Ei mulle mitään ollut sattunu, siel mä vaa nukuin ja nautiskelin, kun oli hyvä luola. Heh...
PoistaVoi Minni, sinnittele sinä vielä. Kannattaa sinnitellä vaikka vauvanruuan avulla. Miksei ikuinen koiravauva saisi syödä vauvanruokaa?
VastaaPoistaMun mies oli kerran Afrikassa metsästysmatkalla ja siellä oli kaniinimäyräkoira, jonka nimi oli Brutus. Kun siellä ei ollut yällä kuitenkaan mikään lämmin, niin Brutuksella oli sellaiset hirmu paksut peitot joiden alle se kaivautui ihan koko koira. Hih. Sen minäkin olisin halunnut nähdä:) M-L ja Ossi.
Meillä Taistolle ja Taiston siskolle Tyynelle pitää laittaa joka yöksi lattialle peitto, jonka alla ne nukkuu. Pehmeän maton päällä ja peiton alla tulee paras uni. Oma paikka on jäänyt vähälle käytölle.
VastaaPoistaEi ole yhtään noloa syödä vauvanruokaa. Minäkin tykkään vauvojen pilteistä. :)
t. Taiston emäntä
Ihanaa Minni, sinnittele tyttökulta! Me kaikki tsempataan sinua ja perhettäsi <3
VastaaPoistaUpeaa kun ruoka maistuu, olkoot sitten vaikka vauvan Pilttiä :)
Lintujen laulu tekee ihmeitä kaikille. Nautitaan siitä ja pitenevistä päivistä. Toivon sydämestäni että pääset juoksentelemaan voikukkien keskellä sitten kevätkesällä.
Terv. Dinah