Hei,
Minnin äippä täällä kirjoittaa. Kävimme eilen Viikin Eläinsairaalassa tilannearviossa. Tilanne on huono, mutta se oli odotettavissakin. Tosin valopilkkujakin löytyi: Minnin lihakset ovat pysyneet hyvässä kunnossa eikä aliravitsemuksesta ole vielä havaittavissa ulkoisia merkkejä. Minnin paino on myös pysynyt ennallaan viiden kilon tuntumassa. On siis syytä hymyilläkin :)
Sen sijaan veriarvot olivat mykistävät. Maksa-arvot olivat huonontuneet ja ammoniakkiarvo oli nyt 90 (viime syyskuussa 40). Urea sen sijaan oli yllättäen normaali; olisikohan sillä jotain tekemistä runsaan juomisen kanssa, mietin vaan...
Lääkäri ei antanut toivoa, mutta emme me sitä odottaneetkaan. Minni voi mennä nopeasti, muutamassa viikossa tai voi elää korkeintaan muutaman kuukauden. Puolen vuoden kontrolliin lääkäri ei enää kehottanut tulemaan, koska se on liian kaukana. Enintään parin kuukauden päästä, jos Minni on vielä hengissä.
Kuulemma Minnin vointi saattaa kehittyä tästä niin, että pahanolonkohtaukset tihenevät ja pitenevät. Voi tulla sekin hetki, että Minni ei lainkaan kunnolla toivu enää oksennuskohtauksesta. Silloin tiedämme, että maksa vetelee viimeisiä. Maksan romahtaminen voi tosin olla paljon äkillisempikin, mutta täytyy toivoa, että ei.
Mutta siis tähän väliin täytyy sanoa, että kyllä elämä on ihmeellinen. Ja se on sitkeässä, kun se on kerran alkanut (tämän olen itse todeksi elänyt, kun tyttäreni syntyi keskosena vuonna 2001 lähes 12 viikkoa etuajassa ja painoi syntyessään 1050 grammaa. Silloin joku tuntematon ihminen lohdutti minua sanomalla, että elämä on sitkeässä. Se ei vähällä kuole, kun se on kerran alkanut! Ja niin vain on tyttöni tänään pitkänhuiskea lähes 12-vuotias, fiksu koululainen...).
Niin, siis: Minni on yllättäen alkanut syödä puuroja, erilaisia kanatikkuja, ja lisäksi annan leipää, jotain keksiä, jugurttia, joskus nakkia tms. Nyt menee 3 x päivässä ja röyhtäys vaan kuuluu. Nyt on taas lihaa luiden ympärillä ja turkkikin näyttäisi vähän kiiltävämmältä. Ja koira vaan leikkii ja peuhaa ja nukkuu melkein yön läpeensä. Ei paljon tervettä häpeä!
Että jännityksellä tässä nyt odotetaan, miten ja milloin se katastrofi sitten alkaa...
Siihen asti, hyvää kevättä kaikille armaat ystäväni :)
Sari
ps. Ensi viikolla tietysti taas kirjoitan, että mitään ei syödä ja pelkästään oksennetaan, mutta katsotaan nyt....tämä tälleen aaltoilee :)
Minskulle pusuja lähettää ikioma kummitäti, ihan pian nähdään!
VastaaPoistaIkävä!!!!!! t. minni
PoistaTsemppiä Minnille ja mukavia kevätpäiviä!
VastaaPoistaHyvä, että Minnille maistuu nyt ruoka. Tovottavasti sama tahti jatkuu, ja Minni saa elää vielä "pitkään". Meillä maistuu myös maksasairaan koiran ruoka, joten siihen saadaan olla tyytyväisiä.
Minkälaisia pahanolonkohtaukset on? Kuinka pitkiä ne on? Tuleeko ne ruokailun jälkeen? Tuollaisia kohtauksia ei ole meidän Taistolla ollut. Annan Taistolle kolme kertaa päivässä ihan kunnon annoksia Levolacia. Seuraavaan kontrolliin mennään vasta huhtikuussa. Sitten nähdään, miten lääke ja ruoka on auttaneet.
t. Taisto-shunttikääpiöpinserin emäntä
Moi,
PoistaMinnin pahanolon kohtaukset ovat ihan perinteisiä oksentamisia. Niihin ei liity mitään sen kummempaa. Ja me tiedetään kyllä aina, mistä ne johtuu. Eli väärää ruokaa on annettu.
Noin tunti syömisen jälkeen tulee oksut ja sitten vielä myöhemmin pari kertaa lisää. Muuten koira on suht hyvävointinen siinä välillä. Mutta sitten kun maha on taas tyhjennetty kokonaan, olo on aika heikko päivän-pari, ja koira vaisuhko. Eli ei hirveesti tee mieli leikkiä. Ja saattaa olla vähän äksykin, jopa näykkäisee herkästi, jos väärällä hetkellä menee jotain sille höpöttämään. Mutta sitten taas koiran olo kohenee ja elämä kirkastuu entiselleen.
Nyt me uskotaan viimeinkin, että Minnin elimistö ei kestä lainkaan eläinproteiinia. Tai no; se kestää sitä vain vähän: kuivattuja kanakierteitä, -tikkuja ym. erilaisia herkkupaloja, joissa on vähän jotain kanan tai kalkkunan jäämiä, niitä se kestää, kun maltillisesti antaa. Ja ihmiselle tarkoitettua broilerinakkia annan joskus ihan vähän ja harvoin (on niin suolaista). Nämä pysyvät sisällä ihan ok.
Levolacia meillä menee 2 x 2,5 ml vuorokaudessa.
Tsemppiä ja hyviä vointeja Taistolle!
Sari ja Minni
VastaaPoistaKiva kun ruoka taas pikkasen maistuu. Eipä tässä muuten oikein osaa lohduttaa.
Rakastakaa ja hellikää toisianne. Supata korvaan kuinka paljon rakastat <3
Terv. Dinah
Ps. Taiston emäntä, olisi kiva vaihtaa ajatuksia ja kokemuksia shuntista. Meidän pienellä Venäjän toyterrierillä todettu sama vaiva :(
Hei Dinah!
PoistaTällä hetkellä on meneillään hämmentävän hyvä hetki Minnin kanssa: ruoka maistuu ja asiat ovat muutenkin kunnossa. Varmaan enteilee jotain romahdusta. Mutta täytyy nauttia näistä hetkistä :)
Mukavaa kevättä teille ja hyviä vointeja!
Sari
Hei Dinahin omistaja,
VastaaPoistakirjoitinkin jo pitkän tarinan Taiston tilanteesta tänne:
http://prinsessaminni.blogspot.fi/2013/01/holliwoodiin.html#comment-form '
Mulle voi myös lähettää sähköpostia osoitteeseen Su_vi_81@hotmail.com. :) Tällä hetkellä on suunnitelmissa lähteä kesällä leikkausarviointiin Helsinkiin. Sieltä sanottiin, että kahden vuoden aikana on leikattu 30 koiraa, ja yksi leikatuista on kuollut. Jos lääkärit ajattelevat, että kannattaa leikata, onnistumisprosentti on siis korkea. Aina on kuitenkin se mutta... Mitä jos juuri Taiston leikkaus epäonnistuu...
Miten teillä voidaan? Minua myös kiinnostaa vaihtaa ajatuksia shunttikoiran omistajien kanssa. En ollut ennen Taiston sairastumista kuullut koko sairaudesta ja vieläkin on paljon kysymysmerkkejä. Netistä tietoa ei paljon löydy, ja lääkäri sanoi, ettei heillä ole pitkältä ajalta shunttitutkimusta. Eivät siis osaa arvioida elinpäivien pituutta, jos koiraa ei leikata.
Voimia sairauden kanssa sekä Dinahille että Minnille!