Hui hai huivi

Moikkelis!

Tiedättekös ku ihmeellinen juttu sattu mulle tässä yks päivä. Tultiin mökiltä kotiin, ja äitin kaa mentiin kattomaan postilaatikko. No se oli täynnä kaikkee tarpeetonta, mutta ensimmäisenä käteen putos kirje, joka oli osoitettu mulle. Siis luitte aivan oikein: MULLE. Kirjeen päällä luki isolla Minni Ahonen. Mähän olin ihan että häh! Ja niin oli äitikin, ja Eemeli.

Kirje oli lähetetty Tampereelta, ja me luultiin ensin, että se on yhdeltä meidän koirakuuntelija-kamulta, mutta ei ollu. Se oli mun kummitädiltä. Mä sain nähkääs lahjan. Se oli huivi. Ja se oli ihan erikoissuperhieno huivi, ku se oli semmonen, että sen ostaja auttoi samalla Romanian kulkukoirien elämää.

Ja tämmöseltä mä näytän sen huivin kanssa:

Kummitäti sanoo, että facebookissa näitä huiveja voi etsiä koirakamujen sivuilta, jos tekin haluatte auttaa.  On nimittäin aikas ihanan pehmeä huivi, ja siihen on kirjailtu tassun kuva kans! Mä varastoin huivin heti mun koppiin ja totesin, että sitä on aika kiva myös mutustella. Suosittelen!

Oikein mukavaa kesänjatkoa kaikille kamusille!

t. Minni

ps. Tulen joku päivä kertomaan mun hurjasta mökkireissusta :)

Terveisiä reissusta!

Tere!

Mä oon tullu kotiin. Nääs olin reissussa. Käytiin perheen kanssa Virossa Saarenmaalla. Oli siel mukana mun kummitätikin. Mentiin laivalla yli Helsingistä Tallinnaan ja ajettiin omalla autolla hirveen pitkä ja kuuma matka ja sitte mentiin taas laivalla, mutta se oli aika lyhyt ylitys. Lopulta saavuttiin perille. Ai minne? Jos multa kysytte, niin se paikka oli kyl keskellä ei mitään. Silmän kantamattomiin pelkkää metsää joka suuntaan. Mutta kivaa siel oli kuitenkin, ja ihan hieno paikka.

Mä laitan teille kamusille vähän kuvia meitin reissusta.

Tässä on vähän takapenkin tunnelmaa. Toi kolmas käsi tossa vasemmalla kuuluu mun kummitätille, se ei muuten näy kuvassa. Meijän auto oli kattoon asti täynnä tavaraa. Tavallisesti mä matkustin äitin jaloissa edessä, ku siel on viileetä, mutta loppumatkasta äiti sai ruokakassin jalkoväliinsä ja mä siirryin takapenkille. Ihan hyvä siinä oli torkkua :)

Tämmöseen paikkaan me mentiin. Oltiin siellä koko viikko. Se oli kivaa, ku sain juoksennella ihan vapaana. Enkä mennyt metsäänkään yksin, ainakaan kovin pitkälle. Äiti sanoi, että metsässä saattaa olla villisikoja, ni en sitte uskaltanu mennä. Mutta en mä kyllä nähnyt yhtään villisikaa.

Koska me oltiin lomalla, ni mullakaan ei ollu mitään kovin vastuullisia hommia tällä kertaa. Puuhailtiin yhdessä kaikkea kivaa. Iltaisiin pelattiin, mä olin mun kummitädin joukkueessa vahvistuksena ja huolehdin sentään kaikista koiriin liittyvistä kysymyksistä.

Yhtenä kuumana päivänä käytiin Kuressaaren kaupunkiin tutustumassa. Hieno paikka, mutta en kyllä yhtään tykännyt. Oli liian kuuma. Piti pysähtyä juomaan koko ajan. Tulin huonolle tuulelle. Yritin kertoa äitille, että lähdetään pois, mutta ei se heti uskonut. Piti vähän murista ja haukkua ohikulkijoille, minkä jälkeen äiti uskoi ja sitten me lähdettiin pois. Sen jälkeen ne ei ottanu mua mukaan kauppareissulle.

Makkaroiden vahtiminen oli mun vastuullisin homma koko reissulla. Tein sen kyllä ihan just eikä melkeen, koko sydämellä.

Grillin vieressäkin vahdin, ettei vaan esimerkiksi villisika tai haukka tule ja vie meidän iltaruokaa:

Kyllä mä metsäänkin pääsin. Käytiin äitin ja Empun kans mettässä kävelyllä. Siellä oli aivan HIRVEÄSTI itikoita. Äiti sanoi, että mä oon ihan kelpo metsäkoira.

Kyllä reissussa oli ihan mukavaa, mutta kaikista kivointa on silti olla kotona!