Niin....se tulee Tapaninpäivästä, jos ei o niinku tuttu. Äiti on etelä-karjalainen juuriltaan ja siellä päin sanotaan noin. Kuis joulu meni? Meillä meni ohi. Ihan ok, paitsi että melkein kaikki ihmiset yskii hirveesti. Eemeli ja Henna ja äiti on ihan kipeitä, varsinkin Henna-sisko. Sillä on niin karmee kuume, että mä kunnioitan sitä kyl suuresti. Viikon pitänyt jo melkein neljääsataa tai jotain. Tai voi olla, että menee vähän sinne päin, kun mä en oikeen viel tosta laskemisesta niin perusta.
No, kuisteski, meillä kävi pukki ja se toi kaikille lahjoja. Mä sain vinkupossun tai oikeestaan se oli vinkupahkasika. Mutta eipäs vingu enää, ähäkutti! Ja sain pallon. Siinä ei ollu paljon vastusta, sain täytteet ulos ihan nanosekunnissa. Ja suklaanappeja. En o nähny niitä aattoillan jälkeen, äiti on piilottanut (syöny?) ne. Ja luita, niitä hampaidenhoitoluita. Pukki oli eläinrakas yksilö; sillä oli jalassa lapikkaat, joissa haisi ainaski kokonainen porotokka, muutama hirvi, karhu, kettu, tonttu, koira, kissa ja paljon hiiriä. Se oli hieno tyyppi: täsmällinen, nopea ja tehokas. Ei jääny kököttämään meille koko illaksi, vaan päästiin heti avaamaan lahjoja. Se oli hienoa puuhaa!
Kuten kuvasta näkyy, Vilikin pääsi moikkamaan pukkia. Vili sai lahjaksi tunnelin ja maitonappeja. Ja linnun. No ei tietysti oikeeta, mutta kyllä se päästeli aika aitoa vikinää.
Vilin kanssa meillä oli aika hurja meno. Melkein kaadettiin joulukuusi. Isi ei tainnut oikein tykätä. Melkein kaikki neulaset karisivat lattialle, mutta jotenkin musta tuntuu, että se ei ole mun vika. Siis kun karisee. Ja vettä läisky joka paikkaan. Tuli sotkua. Tämmönen kuusi meillä on:
Näättekö noi foliot? Ne on mua varten, etten mä pääsisi juomaan vettä kuusenjalasta. Aika säälittävä yritys. Kuka vaan pääsee juomaan vettä tuolta (paitsi äiti, se ei taivu). Siinä on hyvä raudan maku, kun se jalka on täysin ruosteessa. Mutta en kai mä oikein saisi juoda sitä vettä...
Vilin kans juostii ihan hulluna koko joulu. Se on kyl aika epeli koko kissa! Välillä se vaan makaa paikallaan...tuijottelee mua alta kulmain...hännänpää heiluu....ja mä aattelen, että nyt voin mennä vähän nuolaseen sitä naamaan, ni eikös se huitase sillä hirveellä tassulla, missä on ne kauheet kynnet! Ei se mua kyl pahasti saanu raapastua, ku mä olin tarkkana ku porkkana!
Paitsi että me ajettiin toisiamme takaa, ni sitte me tuijotettiin toisiamme. Se oli aika hyvä leikki, mutta Vili voitti sen aina. Ja kaikista pahinta oli että se oli vähän röyhkeä. Siitä mä en kyllä helposti toivu: se valtasi mun pedin. Voi kääk.
Niin, tuossa se vaan makaa niinkuin omistaisi koko paikan. Annoin sen hetken olla siinä, kun tiesin, että ne oli just lähdössä kotiin. Muuten olisin hätistänyt sen hirveästi haukkumalla sinne kuuluisaan huitsin nevadaan!
Oikein hauskaa loppuvuotta teille kaikille kamusille!
