Olipa kerran...

...kisu Vili. Se makoili rannalla omassa hiekkalaatikossaan, kunnes kuuli laiturilta jotain kolinaa.

"Hei, mitäs tuolla tapahtuu", se ajatteli ja vilkaisi laiturin suuntaan.

"Pitääkin lähteä katsastamaan", se tuumi.

Laiturilla Vilin seuraan liittyi sen koiraserkku Minni. "Mitäs sä täällä oikein tähyilet?" Minni kysyi Vililtä, joka katseli ulapalle tarkkaavaisesti.

"Ihmiset lähtivät veneellä. Ehkä sieltä tulee kalaa," Vili totesi kuivasti. Se suhtautui Minniin vähän epäilevästi, olihan tämä tyttö ja ennen kaikkea koira. Ja aivan liian innokaskin vielä.

"Mutta eihän tuolla näy ketään," Minni haukahti. Sen mielestä oli tylsää tuijottaa pelkkää tyhjää vettä. Ei siellä näkynyt edes herkkuja missään. "Tylsää," Minni ajatteli ja päätti lähteä pois.

Minni kohtasi kuitenkin matkallaan Henna-siskon, joka oli myös tulossa laiturille. Henna asettui myös laiturille istumaan. Minnillä vain oli vaikeuksia pysyä paikallaan. Odottaminen ei ollut sen vahvuuksia.

Sitten alkoi tapahtua. "Nyt ne tulee," Vili naukaisi ja kipitti laiturin nokkaan päivystämään.

 

Minnikin valpastui. "Hei, nehän on mun isi ja Eemeli!

"Saitteko kalaa?" kuului laiturilta yhtä aikaa naukaisu ja haukahdus.

"Ei mitään, ihan tyhjä katiska," sanoi Eemeli noustessaan tyhjän ämpärin kanssa laiturille.

"Tule Minni, mennään pois. Ei saatu kalaa," Vili totesi pettyneenä. Serkukset kipittivät paikalta pois puuhaamaan jotain muuta.

 

"No niin, mitäs nyt sitten leikittäis?" Minni ja Vili tuumailivat hetkeä ennen kuin hirmuinen takaa-ajo käynnistyi. 

Sen pituinen se!

Mökillä

Morjens!

Mä olin viikonloppuna reissussa. Oltiin siellä mun Vili-serkun mökillä, ku haettiin Eemeli ja Henna kotiin.
Mulla oli kuulkaa niin kivaa, ettei ikinä! No...

Ensinnäkin, mä sain olla VAPAANA siel mökillä. Ei mitään juoksunaruja eikä mitään!!! Ja ymmärsin pysyä pihapiirissä, ihme. Vaik kyl me käytiin Vilin kaa katsastamassa molemmat naapuripihat, ku siel ei ollu ketää kotona. Tuolla mä menen, huomaatteko ruskean läiskän pöpelikössä?




























Toiseksi, mä sain olla autossa yksin, kun noi mun ihmiset kävi välillä kahvilla. Siellä mä mietiskelin syntyjä syviä ja kuuntelin sateen ropinaa...taisin torkahtaakin, ku mun mielestä ne tuli ihan heti takaisin sielt kahvilta.

Kolmanneksi, mä sain olla Vili-kissan apurina hiirijahdissa. Vili otti hiiren kiinni ja mä vein sen näytille äitille. Äiti ei kyl tykänny yhtään ja ko mä en uskonu yhtään mitään käskyjä, ni mä sain kylmän vesisuihkun ja sitte mä tajusin vast pudottaa sen hiiren ja ukki vei sen pois. Mutta oli se silti aika makeeta!


Neljänneksi, mä matkustin tänään lossissa! Se oli hiano! Tässä mä olen isin sylissä siellä Vekarasalmen lossissa:

Mutta kaikista parasta oli se ihana vapaus...juosta ja juosta siel mustikkamättäissä aamusta iltaan...aah :) Arvaatte varmaan, että nukuin yöllä ku tukki!

Tässä vielä muutama kesäinen kuva reissusta:

Tyylinäyte kaarnan nakerteluhetkestä

Innokas mölkkytoimitsija

Väsynyt mölkkytoimitsija

Myrskyä uhmaamassa

Siskon sylissä lämmittelemässä

Ootan, jos mummilta putois joku herkkupala...

Että hyvää

kesää

ja

lällällää!

t. Minni

Kuva-arvoituksia

Moro!

Puuhaa perheen pienimmille ja viksuimmille: arvaattekos, mitä tää kuva esittää?

No se on tietysti maastoutunut mäyräkoira elikkäs niinku mä. Tykkään rentoutua pihalla, nurmikko on pehmee ja kukat tuoksuu...ihanaa!

Ja toinen arvoitus: mihin satuun prinsessa Minni on tässä kuvassa eksynyt?

No sehän on tietysti toi prinsessa ja herne! Aika hyvin pärjäilin kolmella patjalla...

Eipä tässä sitten muuta tällä kertaa. Kiitos kummitustätille kuvista :)

t. Minni

Onnea mulle!

Hopsis!

Ja terve taas. Tänään on suuri päivä: mä nimittäin nääs täytän 2 vuotta! Taisit melkeen luulla, etten mä edes näkis tätä päivää, mutta toisin kävi! Täällä mä vaan tepastelen niinku ennekin.

Tässä on kuva siitä kakusta, minkä mä sain. Kippo oli täynnä vaniljajäätelöä ja siinä oli lohitikkuja pystyssä. Arvaa, oliko hyvää. No oli.

Ja tässä mä syön sitä.

Eikä siihen kauan mennyt. Nyt kuppi kiiltää.

Mä haluaisin lisää, mutta en mä saa...

Ihanaa, kun on kesä. Mä tykkään maata auringossa. Mitä kuumempi sitä parempi. Välillä voi mennä takan eteen kiveykselle viilentään. Ja sitten mä tykkään jahdata ötököitä ja napsia niitä suuhun. Ja syödä kukkia :)

Ja meidän lähelle on tehty uus tie, nyt mä oon päässy ihan uudelle lenkuralle, siel on hienoja hajuja. Ihana nuuhkutella!

Ja on mulla uus hommakin: paistovahti. Tässä mä vahdin, että muurinpohjalettu paistuu asianmukaisesti. Hyviä tuli, kun mä vahdin oikein tarkasti.

Hyvää kesää rakkaat kamuset! Muistetaan uida, leikkiä, peuhata ja herkutella!

Töissä

Moi.

Huhhuh. Ai kauhee, ku leukoja revityttää. Anteeksi. Mä oon vähän väsynyt, ku olin töissä tänään.

Joo-o. Äiti oli etätöissä kotona ja mä päätin auttaa sitä, että se sais ees jotain tehtyy. Mun äiti aina unohtelee noita juttuja, ni aattelin että se varmaan tarttis niinku assistentin. Niin mä sitten pidin vahtia, ettei tuu mitään häiriötekijöitä, ei ylhäältä...

...eikä alhaalta.

Eikä edestä...

...eikä takaa.

Ja mä luulen, että kyllä meidän äiti aika hyvin tänään pysty keskittyy työntekoon ko mä niin tarkkaan koko ajan pidin vahtia.

Täytyy sanoo, että kyllä semmonen tarkkaavaisuus työstä käy. Mä oon nytte ihan vetämätön. Piti oikein ottaa torkut isin vieressä...

 ..että jaksaa edes illalla jotain puuhailla.

Mukavia kevätpäiviä kamusille!

Minni

Virkkauskärpäsen purema

Hellurei!

Mitäs kuuluu? Meidän pihalta on vihdosta viimein lumet melkeen sulanu! Vielä löytyy vähän jotain pikkukasoja, mutta muuten on nurmikko näkyvissä. Ja mä oon löytäny mun leluja vaiks kuin monta, hihii!
Ja sitte mä oon nauttinu auringosta aina ku mahdollista...

Tolle penkille mä en pääse hyppäämään eikä mua kukaan halua nostaa siihen...tylsää...

 Ni kai mun sitte on vaan mentävä puuhaamaan jotain muuta.

Lenkuroitseminen  näin kevään tullen on ihanaa. "Kakka-avenue" on niiiiiin täynnä viestejä, että meillä menee joka kerta iäisyys, ku me juututaan siihen. Mun on vaan pakko haistella kaikki heinät ja puskat. Mutta se on siitä kätevä tie, että mä saan aina tehtyä siinä myös nuo pakolliset asiat. Siitä se on saanu ton nimensäkin (äiti antoi :)

Mut tiedättekös mikä on kaikist paras juttu mikä mulle on viime päivinä tapahtunu? Mä oon löytäny uuden harrastuksen. Joo-o.  Tai ainakin mä luulisin niin.

Kun toi mun veli Emppu on noita käsityömiehiä, ni mä kattelin vähän mallia ja aattelin, että pitäski minunki ryhtyä heiluttamaan jotain puikkoja. Se näytti mun mielestä sen verran helpolta, että päätin ettiä lankaa. Ja sitten mä mietin ja mietin, että missäs mä sitä äskettäin oikein näinkään ja kas! Muistin, että äiti oli laittanut lankakorin vaatehuoneeseen sopivasti siihen lattialle, varmaan silleen sopivalle korkeudelle, että mäkin ylettäisin siihen. No mä kävin tänään vähän ettimässä niitä lankoja...

... ja tosiaan löysinkin niitä, vähän liikaakin itse asiassa. Ja mulle kävi semmonen vahinko, että jäin kiinni niihin aika pahasti ja jouduin ulvomaan kauheesti, et joku tulis auttamaan. Ja onneks isi oli kattomassa telkkaria ja kuuli mun avunhuudon ja tuli päästämään mut pulasta. Sitten äiti tuli saunasta ja näki noi langat. Mä jotenki ennakoin, että se saattais olla vähän vakavana, mut jostain syystä sitä naurattikin ihan hirveesti.

Mä en nyt oikein tiedä miten tää mun harrastus edistyy, mut kyllä mä haluaisin yrittää. Jos me vaikka äitin kaa yhdes virkattais mulle joku uus lelu, ni mä voisin olla tällä kertaa työnjohdollisis tehtävissä. Niissä mä oon kyl aika hyvä.

Tai sit mä voisin torkkua sohvan nurkassa ku äiti virkkaa.

Tämmösii vaan täl kertaa. Voikaa hyvin!

Minni

Sydämiä!!

Hei Ihanat!

Nyt on aika antaa sydämiä ihanille blogeille, joita käyn aina äitin kaa kurkkimassa :)
Niitä on monia, mutta tässä muutamia:

Iines
Nakki
Elli Umpilampi
Jalo
Myrsky ja Tuisku



Säännöt menee jotenkin näin:

Kiitä antajaa, ja linkitä bloggaaja, jolta tunnustuksen sait. Valitse viisi ihanaa bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa ja kerro se heille jättämällä viestiä heidän blogiinsa. Näin autamme uusia bloggaajia eteenpäin, ja ehkä juuri sinä löydät uuden upean blogituttavuuden! 

Kevätiloa kaikille kamusille!

t. Minni

Iso kiitos!

Voi juku!

Mä oon kyl aika onnentyttö. Mä oon saanu yllättäen tämmösii sydämiä. Kiitos Mai! Kiitos Nakki!
Nyt mua ihan punastuttaa :)

Nytko mä viel vähä harrastan mietiskelyy äitin kans, ni me annetaa myös näit sydämiä. Oottakaahan vaan!

Isot halit ja pusut kaikil mun kavereil, te ootte kyl ihkuja.

t. Minni Minskula

Uutiskoira

Yleisradiosta, hyvää iltaa!

Heh, no kokeilin vaan, että miltä se tuntuis sanoo noin. Äiti kertoi, että se on joskus sanonut, ku se oli siellä töissä. No, mä innostuin tuosta ja aattelin, että mähän voisin alkaa vaikka kattoo telkkua, ku mä aina joskus nukun sohvalla (se on isin jalkopään jälkeen paras nukkumapaikka). Varsinkin, ku tuossahan se kököttää koko yön eikä sitä kukaan kato. Kaikki vaan nukkuu. Ja äiti sahaa puita (hehheh).

No, niin mä sitte viime yönä päätin, että musta tulee uutiskoira. Ja puol viis mä heräsin ihan pirteenä ja se iso kapula, missä on paljon niitä nappuloita oli ihan siinä mun vieressä. Mä sitten vähän annoin tassua sille kapulalle ni kato, sehän aukes se telkku! Ja se ruutu meni ihan siniseksi ja siel alko pyörii vaan jotain tylsiä juttuja...ei ees mitään elokuvaa. Mulle ois kyl sopinut toi avara luonto tai sitten vaikka joku ruokaohjelma. Höh.

Mä kattelin siinä vähän aikaa ja sitte isi tuli ja kysy, että mitä mä oikein puuhastelen ja mä katoin sitä hölmönä, että etkö sä ny nää että mä katon telkkua?! Isi kysy, että mitäs siel maailmalla on tapahtunut, onks ollut mielenkiintosia uutisotsikoita. No mä siinä puntaroin vastauksia vähän aikaa, ja mun mielestä asiat oli aikalailla kohdallaan. Paitsi että mulla oli pissahätä.

Sitten isi päästi mut pissalle ja mä kävin juomassa ja sitten me mentiin takas nukkumaan. Telkku laitettiin kiinni ja mä menin huilaamaan isin jalkopäähän. On toi uutiskoiran homma aika vaativaa ja väsyttävää. Yövuoro varsinkin.

Päivälläkin väsytti viel ihan kauheesti...piti mennä aurinkoon loikoon...

Kyllä se kesä tulee, mä uskon niin!

t. Minni

Aprillia!

...syö silliä, juo kuravettä päälle!

No en juo, höh. Mutta silliä kyllä voisin syödä. Musta on nimittäin tullu ihan kalatyttö. Sen mummon lohilaatikon jälkeen mä hurahdin lohikeittoon ja silakkalaatikkoon. Ja pääsiäisenä mummilla söin ihan ohimennen kissan kupista sen kalanappulat (no mitäs oli jättänyt ne syömättä, se on kans sitte nirso katti!), että oli muutes hyvää!

Isi sanokin, että musta on tullu ihan kissa, ja mä kyl melkeen loukkaannuin. Ja äiti oli mun mielestä vähän liian ilonen ku se keksi, että mä tykkäsin kissanruoasta. Mä en yhtään tajua, miks? (Äiti: Hmmm.... ehkäpä siksi, että vielä löytyy kaupasta Minnille jotakin ruokaa, mitä ei olla kokeiltu ollenkaan :) ja kissallehan tunnetusti tehdään paljon kalaruokia ja ne taas sopivat Minnille mainiosti. Jipii!)


Meillä oli ihan kiva reissu mummilassa, vaik vähä rasittava. Viliä piti vahtia koko ajan, ettei se tunge mun reviirille (ai kenen ja minne? hah...). Mä ajoin sitä takaa, mutta se raukka kiipesi aina turvaan sen kiipeilypuuhun ja kyttäsi sieltä sitten mua. Tosi säälittävää. Ei ollenkaan selkärankaa kohdata mua silmästä silmään.

Välillä Vili tunki ittensä äitin petiin ja ojenteli siinä niinku olis joku varsinainen suurmoguli.

Mä kattelin Viliä tuimasti. Yritin viestittää koko olemuksellani, että "antaudu serkku hyvä, me ollaan nyt täällä ja sä et voi yksin määrätä". Yritin kohdata sen ryökäleen silmästä silmään ja... (eiköhän toi nyt ole aika paksua...kukahan se uikuttaen vetäytyi mun jalkoväliin :)

No joka tapauksessa, me ulkoiltiin paljon, mä varsinkin käytin äitiä ulkona mooooonta kertaa, joskus keskellä yötäkin. Retkeiltiin hiihtomajalla, paistettiin makkaraa, Henna ja Emppu laski aivan julmettoman isoa mäkeä. Illalla kaikkien ihmisten naamat oli ihan punaset.

 Vaikka reissussa oli kivaa, on ihana olla taas kotona.

Nyt mä aion vaan köllötellä kevätauringossa ja odottaa kesää!