Mitäs kuuluu? Meidän pihalta on vihdosta viimein lumet melkeen sulanu! Vielä löytyy vähän jotain pikkukasoja, mutta muuten on nurmikko näkyvissä. Ja mä oon löytäny mun leluja vaiks kuin monta, hihii!
Ja sitte mä oon nauttinu auringosta aina ku mahdollista...
Tolle penkille mä en pääse hyppäämään eikä mua kukaan halua nostaa siihen...tylsää...
Lenkuroitseminen näin kevään tullen on ihanaa. "Kakka-avenue" on niiiiiin täynnä viestejä, että meillä menee joka kerta iäisyys, ku me juututaan siihen. Mun on vaan pakko haistella kaikki heinät ja puskat. Mutta se on siitä kätevä tie, että mä saan aina tehtyä siinä myös nuo pakolliset asiat. Siitä se on saanu ton nimensäkin (äiti antoi :)
Mut tiedättekös mikä on kaikist paras juttu mikä mulle on viime päivinä tapahtunu? Mä oon löytäny uuden harrastuksen. Joo-o. Tai ainakin mä luulisin niin.
Kun toi mun veli Emppu on noita käsityömiehiä, ni mä kattelin vähän mallia ja aattelin, että pitäski minunki ryhtyä heiluttamaan jotain puikkoja. Se näytti mun mielestä sen verran helpolta, että päätin ettiä lankaa. Ja sitten mä mietin ja mietin, että missäs mä sitä äskettäin oikein näinkään ja kas! Muistin, että äiti oli laittanut lankakorin vaatehuoneeseen sopivasti siihen lattialle, varmaan silleen sopivalle korkeudelle, että mäkin ylettäisin siihen. No mä kävin tänään vähän ettimässä niitä lankoja...
... ja tosiaan löysinkin niitä, vähän liikaakin itse asiassa. Ja mulle kävi semmonen vahinko, että jäin kiinni niihin aika pahasti ja jouduin ulvomaan kauheesti, et joku tulis auttamaan. Ja onneks isi oli kattomassa telkkaria ja kuuli mun avunhuudon ja tuli päästämään mut pulasta. Sitten äiti tuli saunasta ja näki noi langat. Mä jotenki ennakoin, että se saattais olla vähän vakavana, mut jostain syystä sitä naurattikin ihan hirveesti.
Mä en nyt oikein tiedä miten tää mun harrastus edistyy, mut kyllä mä haluaisin yrittää. Jos me vaikka äitin kaa yhdes virkattais mulle joku uus lelu, ni mä voisin olla tällä kertaa työnjohdollisis tehtävissä. Niissä mä oon kyl aika hyvä.
Tai sit mä voisin torkkua sohvan nurkassa ku äiti virkkaa.
Tämmösii vaan täl kertaa. Voikaa hyvin!
Minni
Joo, ny sä oot Minnisemme päässy asian ytimeen: kässätyöt on rentouttavia. Jatka vaan samaan malliin, mutta ei oo kyl tarkotus ittees virkata käsityön joukkoon. Hih.
VastaaPoistaJoo, niin ei varmaan. Mä en jotenkin oikein oivaltanu sitä. Pitää kai harjoitella äitin kaa ihan rauhassa :) t. Minni
PoistaHui, löysitpä sä paljon lankoja. Kyllä noista äiti virkkaa sun työnjohdolla monta lelua :) Pusuja sun nenuun! terv. Kummitäti
VastaaPoistaHihii! JOo löysin oikein lankavuoren! Äiti ei kyl meinaa oikein innostua noista langoista...mun pitää ehkä viel vähän uudestaan näyttää äitille, että kato nyt NÄITÄ LANKOJA mä tarkotin! t. Minskula
PoistaKauhee lankasekamelska, kyllä siinä huuto voisi päästä jokaisella. Oikeastaan sulla oli hyvä taktiikka: eihän kukaan voi olla vihainen, kun luulevat sulla olevan joku hätä. Kannattaa siis odottaa, että kotiväki on huolissaan...
VastaaPoistaJoo...hätähuuto on tehokas, mutta sitä pitää käyttää harkiten, ettei se kulu :) t. Minni
PoistaVoi Minni-polo, lankojen vankina, hih :)
VastaaPoistaIhanaa kun voit hyvin ja vihdoin tuli se ihana kevät, nautitaan siitä!
Terv. Lilly ja mamma
Juu, täällä ollaan vielä, ihme! Oottelen tässä 2-vuotissyntymäpäivää, johon on aikas tasan kuukausi. Silloin on varmaan jo lämmin ja ulkona tarkenee kölliä auringossa vaikka koko päivän. Ihanaa :) Hyvää kesän odotusta teillekin! t. Minni ja äiti
PoistaSuloinen olet ja hyvinvoivan näköinen. Varmaan hyvä työntekijäkin.
VastaaPoista