Lämmin kiitos!

Hei,

Valtavan iso kiitos kaikille Minnin kamusille ja kaikille lukijoilleni osanotosta ja myötäelämisestä surussamme. Kiitos kaikista rohkaisevista ja lämpimistä kommenteista, joita olen saanut. Ikävämme on kova, mutta toisaalta on ollut suuri helpotus tietää, että Minni ei ainakaan enää kärsi sairaudestaan. Jotenkin haluan ajatella, että siellä jossain Minni kirmaa terveenä uusien ystäviensä kanssa ja valmistautuu nauttimaan jouluaterialla kinkkua ja maksalaatikkoa, kun ei koskaaan eläessään niitä saanut syödä.

Joulu tulee koirattomaankin taloon. Meitä lohduttaa tänä vuonna hiukkasen se, että Minnin kissaserkku Vili saapuu taas vieraaksemme ja saamme paijata sitä niin paljon kuin ikinä haluamme.

Oikein ihanaa, levollista, herkullista, tunnelmallista ja leikkisää Joulua teille kaikille ja onnellista Uutta Vuotta!

 Voikaa hyvin!

Sari

R.I.P.

Hei hei Minni-rakas!

Minni (Freunds Ninelka 4.6.2011-1.12.2013) nukkui pois tänä iltana kello 19.15. Melkein 2,5 vuotta Minni jaksoi taistella maksashuntin kanssa.

Meillä oli eutanasia-aika varattu Minnille 3.12.  Viikin Eläinsairaalaan, mutta emme ehtineet sinne saakka. Minnin vointi huononi nopeasti jo tänä iltana. Pääsimme Mäntsälässä Saaren Yliopistollisen pieneläinklinikan päivystykseen (toimii Tuotantoeläinsairaalan yhteydessä), jossa lääkäri ja kolme harjoittelijatyttöä hoitivat Minnin viimeiselle matkalle lempeästi ja koiraa sekä meitä kunnioittaen. Sain pitää Minnin sylissäni, kun rauhoittava lääke teki tehtävänsä ja Minni vajosi hyvin nopeasti unen kaltaiseen horteeseen. Sen jälkeisistä toimenpiteistä Minnillä ei ollut paljonkaan käsitystä, ehkä parin luomen räpäytyksen verran. Olimme mieheni kanssa Minnin luona viimeisiin sydämen lyönteihin asti ja vielä senkin jälkeen.

Olimme kyynelissä kaikki, minä, mies, harjoittelijat...lääkärikin ääni käheänä.

Lääkäri sai Minnin reagoimisesta rauhoittavaan lääkkeeseen sen käsityksen, että tulimme aivan oikealla hetkellä. Minni oli todella heikossa kunnossa; hänen maksansa oli aivan lopussa. Ulospäin pirteä, leikkisä, sinnikäs...loppuun asti. Eikä maksan heikkous näkynyt edes verikokeissa. Mutta myrkytystila oli jo liian suuri maksan kestettäväksi.

Minni-blogi hiljenee. Vastailen kuitenkin edelleen kysymyksiin, jos maksashuntti jotakuta askarruttaa...

Terveisin,
Minnin Mamma, Sari,
joka toivottaa kaikille Minnin kamusille oikein ihanaa joulua! (Käyn kyllä lukemassa juttujanne :))

Päätös

Moi,

Minnin mamma täällä kirjoittaa. Jouduimme viimein tekemään sen ikävimmän päätöksen. Minnin on aika lähteä toisiin virtuaalimaailmoihin.

Vaikka pikkuisemme vielä vaikuttaakin pirteältä ja jaksaa leikkiä, eikä sairaus pahasti näy päällepäin, ei meidän ihmisten terveys enää kestä sitä, että yöunet keskeytyvät joka ikinen yö vähintään 5 kertaa siihen, että koira pitää päästää ulos pissalle (Minni juo litroittain vettä joka päivä). Eikä siinä vielä kaikki. Ahkerasta pissattamisesta huolimatta kävelen joka yö ainakin kerran isoon pissalätäkköön. Eikun siivoamaan.

Kun tätä jatkuu kuukausia, ja pitäisi hoitaa perhe ja työ ja yöunet tuppaavat muutenkin jäämään arkisin lyhyiksi, on pitkän päälle lamaannuttavaa, jos yöunet ovat mallia 5 x 1 h. Ja kun Minni ei koskaan parane,
on vain pakko ajatella itseään.

Minni on kanssamme vielä viikon, mutta joulukuun alussa hän saa nukkua sylissäni pois.

No niin, vaikka päätös tavallaan huojentaa mieltä, itken silti kuin vesiputous.

Kuiva käppänä

Terve!

No en ole terve, mutta oon kyllä ihme tapaus. Kävin äitin kanssa lääkärissä ja saatiin taas semmosia veriarvoja, että huhhuh! Ai mikä mua vaivaa? No ei mikään sen kummempi ku tää iänikune suntti. Välillä käydään kontrollissa, että nähdään missä mun vointi niinku menee. Tällä kertaa en päässytkään Helsinkiin, ko äiti halusi käydä täällä Mäntsälän Animagissa.

Ja kyllä saatiin hienoa palvelua! 2 lääkäriä ja 1 hoitaja oli paikalla kuuntelemassa, ko äiti kertoi mun tarinan ja mä esittelin tietty kaikki mitä mä osasin ja tutkin koko huoneen ja tutustuin kaikkiin täteihin siinä samalla ko kuuntelin. Mikä musta oli upeeta oli se, kun lääkäri sanoi, että "eihän noin hyväkuntoista koiraa tartte lopettaa"! Äitikin oli aika iloinen, kun kuuli sen. Viikissä viime helmikuussa ne sanoi ihan tylysti, että mä elän enää vähän aikaa. Höpö höpö. Tässä mä vaan edelleen viuhotan hirvee vauhti päällä!

Aijoo. Ne veriarvot. Mikä oli hassua, niin se, että mun maksa-arvot oli ihan normaalit. Eiks niinku kaiken järjen mukaan mun maksa ole sitten ihan kunnossa, hei? Ja sokeriarvo oli myös ok, että ei mulla ole diabetestäkään. Munuaisarvot oli vähän alakanttiin, koska mä juon niin kauheesti - ihan liikaa siis. Mutta silti mun elimistö on pikkusen liian kuiva. Mutta noooo, se johtuu tietty siitä, ko mä oon niin nirso, etten haluaisi syödä mitään...ja sitten usein korvaan sen syömisenkin juomisella. Lääkäri sanoikin, että mä olen ihan terveen näköinen, mutta vähän semmonen "kuiva käppänä"...mutta päätin etten loukkaannu, se oli niin ihana lääkäri :)

Mutta ne sappihapot. Apua. Ennen syömistä otettu arvo oli yli 300 (<10) ja syömisen jälkeen mitattu arvo yli 400 (<30). Lääkäri sanoi, että on ihme, että olen hengissä. Mutta kai mä sitten reagoin hyvin ruokavalioon ja lääkitykseen, koska olen hengissä...

Mulla oli just juoksukin, se loppui. Ja päätin ryhtyä syömään. Jos vielä tämän talven näkisin, ja ainahan sitä voi ainakin haaveilla kesästä, eiks vaan?

Isi osti mulle Ikeasta lampaantaljan. Se on nyt mun lempinukkupaikka. Ja huomatkaa mun lempiunilelu on mukana!

Tässä mä hymyilen sulle :) Huomatkaa mun lelut tuolla penkin alla...possu ja mikkipallo. Toi jalka kuuluu mun Emppu-veljelle, hih.

Heippahei ja mukavaa joulunodotusta kaikille kamusille!

Minni

Yllätyskaveri

Moi,

Hittiläinen! Mä ihan hämäännyin tänään ko lähin äitin kaa ulos. Isi seiso postilaatikolla juttelemas jonkun tuntemattoman setän kans. Ja arvatkaas mitä?! Sil setäl oli narun päässä mäykky! Semmonen samankokone, mut vähän erinäköne kaveri ko mä. Se oli vähän vaaleenruskeempi ja ihan silee.

Mä kipitin heti antenni pystyssä sen luokse tekemään tuttavuutta, mutta sielt tuliki aika ärhäkkä vastaus. Se setä sano, että se silee mallinen oli epäsosilaainen. Mitähän sekin tarkottaa? Emmää voinu mennä se luokse ollenkaan, vaikka olisin niin hirveesti tahtonu. Ko en mää oikein tunne täältä päin muita mäykkyjä.

Että kauheen surku, ko se oliki nyt sitten semmonen epäsosilaainen. Sitte me vaan lähettiin äitin kaa pissalenkille, ja unohdin sen kaverin, ko olin saanu hirveesti viestejä muilta kamuilta.

Mä kävin muuten viime viikolla lääkärissä. Mutta äiti kirjoittaa siitä erikseen. Se odottaa vielä, että lääkäri soittaisi sille yhdet tulokset.... :)

t. Minnipinni

Herkkulautanen

Morjens!

Ja anteeksi. Mä oon ollut kauheen laiska. Mitään en o kirjottanu heinäkuun jälkeen. Varmaan te luulette, että mä oon ihan hirveen sairas tai jotain. Mutta en mä oo. Mitä nyt pikkusen oon ollu ruokahaluton välillä. Ja janottaa niin, että koko kuppi menee kerralla. Ja pissattaa niin, että äiti ja isi on jo molemmat ihan unihäiriöisiä ku ne hyppii pitkin yötä päästämään mua ulos pisulle.

Mutta muuten mulla menee kyllä ihan hyvin. Tässä pari maistiaista viime päiviltä:

Eilen oli lauantai eli karkkipäivä. Äiti latoi mulle herkkuja isolle tarjottimelle vähän joka pussista, mikä mun kaapista löytyi. Namms! (Äiti vinkkaa: tällä saa pitkä syömättömyysputken katkaistua; supernirso koirakaan ei voi vastustaa tätä paljoutta. Ja oikeasti...vain pieni määrä tästä oikeasti menee :)

Tässä mä esitän yhtä monista mun erityisposeerauksista Eemelille, joka ottaa musta valokuvia.

Hyvää syksyä kaikille kamusille!

Hui hai huivi

Moikkelis!

Tiedättekös ku ihmeellinen juttu sattu mulle tässä yks päivä. Tultiin mökiltä kotiin, ja äitin kaa mentiin kattomaan postilaatikko. No se oli täynnä kaikkee tarpeetonta, mutta ensimmäisenä käteen putos kirje, joka oli osoitettu mulle. Siis luitte aivan oikein: MULLE. Kirjeen päällä luki isolla Minni Ahonen. Mähän olin ihan että häh! Ja niin oli äitikin, ja Eemeli.

Kirje oli lähetetty Tampereelta, ja me luultiin ensin, että se on yhdeltä meidän koirakuuntelija-kamulta, mutta ei ollu. Se oli mun kummitädiltä. Mä sain nähkääs lahjan. Se oli huivi. Ja se oli ihan erikoissuperhieno huivi, ku se oli semmonen, että sen ostaja auttoi samalla Romanian kulkukoirien elämää.

Ja tämmöseltä mä näytän sen huivin kanssa:

Kummitäti sanoo, että facebookissa näitä huiveja voi etsiä koirakamujen sivuilta, jos tekin haluatte auttaa.  On nimittäin aikas ihanan pehmeä huivi, ja siihen on kirjailtu tassun kuva kans! Mä varastoin huivin heti mun koppiin ja totesin, että sitä on aika kiva myös mutustella. Suosittelen!

Oikein mukavaa kesänjatkoa kaikille kamusille!

t. Minni

ps. Tulen joku päivä kertomaan mun hurjasta mökkireissusta :)

Terveisiä reissusta!

Tere!

Mä oon tullu kotiin. Nääs olin reissussa. Käytiin perheen kanssa Virossa Saarenmaalla. Oli siel mukana mun kummitätikin. Mentiin laivalla yli Helsingistä Tallinnaan ja ajettiin omalla autolla hirveen pitkä ja kuuma matka ja sitte mentiin taas laivalla, mutta se oli aika lyhyt ylitys. Lopulta saavuttiin perille. Ai minne? Jos multa kysytte, niin se paikka oli kyl keskellä ei mitään. Silmän kantamattomiin pelkkää metsää joka suuntaan. Mutta kivaa siel oli kuitenkin, ja ihan hieno paikka.

Mä laitan teille kamusille vähän kuvia meitin reissusta.

Tässä on vähän takapenkin tunnelmaa. Toi kolmas käsi tossa vasemmalla kuuluu mun kummitätille, se ei muuten näy kuvassa. Meijän auto oli kattoon asti täynnä tavaraa. Tavallisesti mä matkustin äitin jaloissa edessä, ku siel on viileetä, mutta loppumatkasta äiti sai ruokakassin jalkoväliinsä ja mä siirryin takapenkille. Ihan hyvä siinä oli torkkua :)

Tämmöseen paikkaan me mentiin. Oltiin siellä koko viikko. Se oli kivaa, ku sain juoksennella ihan vapaana. Enkä mennyt metsäänkään yksin, ainakaan kovin pitkälle. Äiti sanoi, että metsässä saattaa olla villisikoja, ni en sitte uskaltanu mennä. Mutta en mä kyllä nähnyt yhtään villisikaa.

Koska me oltiin lomalla, ni mullakaan ei ollu mitään kovin vastuullisia hommia tällä kertaa. Puuhailtiin yhdessä kaikkea kivaa. Iltaisiin pelattiin, mä olin mun kummitädin joukkueessa vahvistuksena ja huolehdin sentään kaikista koiriin liittyvistä kysymyksistä.

Yhtenä kuumana päivänä käytiin Kuressaaren kaupunkiin tutustumassa. Hieno paikka, mutta en kyllä yhtään tykännyt. Oli liian kuuma. Piti pysähtyä juomaan koko ajan. Tulin huonolle tuulelle. Yritin kertoa äitille, että lähdetään pois, mutta ei se heti uskonut. Piti vähän murista ja haukkua ohikulkijoille, minkä jälkeen äiti uskoi ja sitten me lähdettiin pois. Sen jälkeen ne ei ottanu mua mukaan kauppareissulle.

Makkaroiden vahtiminen oli mun vastuullisin homma koko reissulla. Tein sen kyllä ihan just eikä melkeen, koko sydämellä.

Grillin vieressäkin vahdin, ettei vaan esimerkiksi villisika tai haukka tule ja vie meidän iltaruokaa:

Kyllä mä metsäänkin pääsin. Käytiin äitin ja Empun kans mettässä kävelyllä. Siellä oli aivan HIRVEÄSTI itikoita. Äiti sanoi, että mä oon ihan kelpo metsäkoira.

Kyllä reissussa oli ihan mukavaa, mutta kaikista kivointa on silti olla kotona!

Olipa kerran...

...kisu Vili. Se makoili rannalla omassa hiekkalaatikossaan, kunnes kuuli laiturilta jotain kolinaa.

"Hei, mitäs tuolla tapahtuu", se ajatteli ja vilkaisi laiturin suuntaan.

"Pitääkin lähteä katsastamaan", se tuumi.

Laiturilla Vilin seuraan liittyi sen koiraserkku Minni. "Mitäs sä täällä oikein tähyilet?" Minni kysyi Vililtä, joka katseli ulapalle tarkkaavaisesti.

"Ihmiset lähtivät veneellä. Ehkä sieltä tulee kalaa," Vili totesi kuivasti. Se suhtautui Minniin vähän epäilevästi, olihan tämä tyttö ja ennen kaikkea koira. Ja aivan liian innokaskin vielä.

"Mutta eihän tuolla näy ketään," Minni haukahti. Sen mielestä oli tylsää tuijottaa pelkkää tyhjää vettä. Ei siellä näkynyt edes herkkuja missään. "Tylsää," Minni ajatteli ja päätti lähteä pois.

Minni kohtasi kuitenkin matkallaan Henna-siskon, joka oli myös tulossa laiturille. Henna asettui myös laiturille istumaan. Minnillä vain oli vaikeuksia pysyä paikallaan. Odottaminen ei ollut sen vahvuuksia.

Sitten alkoi tapahtua. "Nyt ne tulee," Vili naukaisi ja kipitti laiturin nokkaan päivystämään.

 

Minnikin valpastui. "Hei, nehän on mun isi ja Eemeli!

"Saitteko kalaa?" kuului laiturilta yhtä aikaa naukaisu ja haukahdus.

"Ei mitään, ihan tyhjä katiska," sanoi Eemeli noustessaan tyhjän ämpärin kanssa laiturille.

"Tule Minni, mennään pois. Ei saatu kalaa," Vili totesi pettyneenä. Serkukset kipittivät paikalta pois puuhaamaan jotain muuta.

 

"No niin, mitäs nyt sitten leikittäis?" Minni ja Vili tuumailivat hetkeä ennen kuin hirmuinen takaa-ajo käynnistyi. 

Sen pituinen se!

Mökillä

Morjens!

Mä olin viikonloppuna reissussa. Oltiin siellä mun Vili-serkun mökillä, ku haettiin Eemeli ja Henna kotiin.
Mulla oli kuulkaa niin kivaa, ettei ikinä! No...

Ensinnäkin, mä sain olla VAPAANA siel mökillä. Ei mitään juoksunaruja eikä mitään!!! Ja ymmärsin pysyä pihapiirissä, ihme. Vaik kyl me käytiin Vilin kaa katsastamassa molemmat naapuripihat, ku siel ei ollu ketää kotona. Tuolla mä menen, huomaatteko ruskean läiskän pöpelikössä?




























Toiseksi, mä sain olla autossa yksin, kun noi mun ihmiset kävi välillä kahvilla. Siellä mä mietiskelin syntyjä syviä ja kuuntelin sateen ropinaa...taisin torkahtaakin, ku mun mielestä ne tuli ihan heti takaisin sielt kahvilta.

Kolmanneksi, mä sain olla Vili-kissan apurina hiirijahdissa. Vili otti hiiren kiinni ja mä vein sen näytille äitille. Äiti ei kyl tykänny yhtään ja ko mä en uskonu yhtään mitään käskyjä, ni mä sain kylmän vesisuihkun ja sitte mä tajusin vast pudottaa sen hiiren ja ukki vei sen pois. Mutta oli se silti aika makeeta!


Neljänneksi, mä matkustin tänään lossissa! Se oli hiano! Tässä mä olen isin sylissä siellä Vekarasalmen lossissa:

Mutta kaikista parasta oli se ihana vapaus...juosta ja juosta siel mustikkamättäissä aamusta iltaan...aah :) Arvaatte varmaan, että nukuin yöllä ku tukki!

Tässä vielä muutama kesäinen kuva reissusta:

Tyylinäyte kaarnan nakerteluhetkestä

Innokas mölkkytoimitsija

Väsynyt mölkkytoimitsija

Myrskyä uhmaamassa

Siskon sylissä lämmittelemässä

Ootan, jos mummilta putois joku herkkupala...

Että hyvää

kesää

ja

lällällää!

t. Minni

Kuva-arvoituksia

Moro!

Puuhaa perheen pienimmille ja viksuimmille: arvaattekos, mitä tää kuva esittää?

No se on tietysti maastoutunut mäyräkoira elikkäs niinku mä. Tykkään rentoutua pihalla, nurmikko on pehmee ja kukat tuoksuu...ihanaa!

Ja toinen arvoitus: mihin satuun prinsessa Minni on tässä kuvassa eksynyt?

No sehän on tietysti toi prinsessa ja herne! Aika hyvin pärjäilin kolmella patjalla...

Eipä tässä sitten muuta tällä kertaa. Kiitos kummitustätille kuvista :)

t. Minni

Onnea mulle!

Hopsis!

Ja terve taas. Tänään on suuri päivä: mä nimittäin nääs täytän 2 vuotta! Taisit melkeen luulla, etten mä edes näkis tätä päivää, mutta toisin kävi! Täällä mä vaan tepastelen niinku ennekin.

Tässä on kuva siitä kakusta, minkä mä sain. Kippo oli täynnä vaniljajäätelöä ja siinä oli lohitikkuja pystyssä. Arvaa, oliko hyvää. No oli.

Ja tässä mä syön sitä.

Eikä siihen kauan mennyt. Nyt kuppi kiiltää.

Mä haluaisin lisää, mutta en mä saa...

Ihanaa, kun on kesä. Mä tykkään maata auringossa. Mitä kuumempi sitä parempi. Välillä voi mennä takan eteen kiveykselle viilentään. Ja sitten mä tykkään jahdata ötököitä ja napsia niitä suuhun. Ja syödä kukkia :)

Ja meidän lähelle on tehty uus tie, nyt mä oon päässy ihan uudelle lenkuralle, siel on hienoja hajuja. Ihana nuuhkutella!

Ja on mulla uus hommakin: paistovahti. Tässä mä vahdin, että muurinpohjalettu paistuu asianmukaisesti. Hyviä tuli, kun mä vahdin oikein tarkasti.

Hyvää kesää rakkaat kamuset! Muistetaan uida, leikkiä, peuhata ja herkutella!

Töissä

Moi.

Huhhuh. Ai kauhee, ku leukoja revityttää. Anteeksi. Mä oon vähän väsynyt, ku olin töissä tänään.

Joo-o. Äiti oli etätöissä kotona ja mä päätin auttaa sitä, että se sais ees jotain tehtyy. Mun äiti aina unohtelee noita juttuja, ni aattelin että se varmaan tarttis niinku assistentin. Niin mä sitten pidin vahtia, ettei tuu mitään häiriötekijöitä, ei ylhäältä...

...eikä alhaalta.

Eikä edestä...

...eikä takaa.

Ja mä luulen, että kyllä meidän äiti aika hyvin tänään pysty keskittyy työntekoon ko mä niin tarkkaan koko ajan pidin vahtia.

Täytyy sanoo, että kyllä semmonen tarkkaavaisuus työstä käy. Mä oon nytte ihan vetämätön. Piti oikein ottaa torkut isin vieressä...

 ..että jaksaa edes illalla jotain puuhailla.

Mukavia kevätpäiviä kamusille!

Minni