Olumpiakoira

Morjens! Tiedäkkös, mä on ihan olumpiakoira henkeen ja (varsinkin) vereen. Mulla on nyt elämäni toinen juoksu meneillään, ja kun mulla ei o juoksupöksyjä, äiti kulkee paperin kanssa mun perässä pyyhkimässä veritippoja. Hyh. No, se siitä. Semmosta se koiran elämä on.

Mutta tänään on tärkeä päivä. Äitillä on syntymäpäivä. Sen kunniaks mä ajattelin laittaa tähän monta edustavaa kuvaa ittestäni, vähän niinku lahjaks äitelle.












Ai niin, tää on Vili, mun kisuserkku. Se on meillä nyt kylässä. Me on painittu aika paljon.

Mökkihöperö

Moikka! Mä oon taas kotiutunut. Oon nykysin vähän tämmönen reissukoira. Oltiin justiin äitin ja Henna ja Empun kans viikko mummin mökillä iahn toisella puolen Suomee. Ainaski sinne oli hirvee automatka ja mutkanen tie, yäk! Äiti ei antanu mulle yhtään ruoaa ennen matkaa, ni kyllä se sit jotenkin meni.

Mökillä mulla oli juoksunaru, ku en saanu olla ihan vapaana. Vähäks tylsää. Mä olisin halunnut juosta metsissä, ku siellä oli paaaaljon metsää! Tässä mä lötkötän pihalla mun juoksureviirillä:





Mökillä oli kans mun kissaserkku Vili. Me otettiin välillä vähän serkkupainia. Vilillä on kyl aika terävät kynnet, auts.





Tässä on Vili:



Mä kävin kans uimassa. En ollut ikinä ennen käynyt, ja se oli ihan ihmeellistä. Että joku viittiikin mennä kokonaan veteen niin että kaikki karvat kastuu! Mutta menin kuiteskin, kun oli aika kuuma ja äiti ja Henna ja Eemelikin oli siellä vedessä. Äiti laski mut sylissään veteen ja kas: mä olinkin ihan synnynnäinen uimistelija! Pulahdin myöhemmin Hennan kas uudestaan, tässä siitä pieni pätkä, jonka äiti ehti ottaa:






Sitten mä olin vähän kalahommissa kans. Pidin seuraa Empulle ja mummille, kun ne oli onkimassa. Ja laituri piti muuteski tarkistaa säännöllisesti, ku noi västäräkit meinas ihan omia koko paikan!





Ja löysin mä uuden herkunkin: mustikat! Ai ihanaa, että mä tykkäsin pyöriä mustikkapuskissa ja mutustella niitä marjoja. Kyllä mökillä oli kivaa :)




Mutta ei mikään voita kotioloja, kun voi pötköttää omalla sohvalla (huomatkaa mun uus pehmo):

Tere!

Olen justiinsa tullut kotiin ulkomailta. Oltiin äitin, isin, Hennan, Empun ja kummitätin kans Virossa semmosessa paikassa ku Pärnu. Tässä on kuva kun mä otan ilta-aurinkoo isin sylissä puistokuppilan terassilla:





Pärnussa on tosi iso puisto keskellä kaupunkia eikä siellä ollut melkein yhtään koiraa paitsi mä. Kummitädin kans käytiin siellä joka päivä monta kertaa pitkällä kakkapissalenkillä:



Tai no, oli siel muutamia kavereita...



Kerran mä karkasin. Lähin juoksee hihna maata viistäen pitkin katua ja arvatkaas, minne mä menin? No tietty lähiravintolan keittiöön. Sieltä tuli niin hyvät tuoksut. Kummitäti kyl löysi mut ihan heti. Henna-sisko oli ihan kauhuissaan ja äiti ihan järkyttynyt. Sen jälkeen mua vahdittiinkin supertarkkaan; mua ei päästetty ilman valjaita ees pissalle. Höh.





Ja sitten mä nukkusin aika paljon:





Ai niin: mä sain sitte heisimatolääkkeen niinku kunnon koiran pitääkin. Käytiin pari päivää ennen kotimatkaa lääkärissä ja se olikin kiva paikka: PÄRNU VÄIKELOOMAKLIINIK, Tallinna mnt. 77. Suosittelen! (Äidin huomautus: voi mennä ilman ajanvarausta. Toimitus kestää 5 minuuttia ja hintaa kertyy kokonaiset 6,19 euroa!).






Paljon terveisiä Pärnusta, meillä oli kiva reissu!

Ellin kysymykset

Moro!




Kävin Ellin sivulla. Tiedättehän, neiti Elli Umpilampi -mäyräkoiran omalla sivulla.
Siellä oli hirmusti kysymyksiä, joihin aion nyt vastata. Tästä tuleekin vaikeaa. Mä kun olen aika vähän käynyt noita kouluja...tai en oikeestaan yhtään vielä. Mutta ehkä mä nyt osaan tommosiin kysymyksiin vastata. Äiti saa vähän auttaa...

Mikä on lempipuuhasi?
- Pötköttäminen. Pallon perässä juokseminen. Koti-ihmisten nuoleskelu.

Montako kertaa päivässä käyt lenkillä?
- Mä juoksen koko ajan. Paitsi silloin kun pötkötän.

Metsäily vai asfalttiviidakko?
- Ehdottomasti metsäily.

Pidätkö uimisesta?
- Uskoisin. Odoton mökkireissua, varmana pääsen uimaan.

Järsitkö mielelläsi oikeita-/puruluita tms.?
- Mä en saa syödä oikeita luita, höh. Mutta ne hampaidenhoitoluutkin on ihan hyviä.

Mikä on pahin kepposesi, mitä olet ikinä tehnyt?
- Järsin äidin silmälasit ihan pilalle.

Kaveeraatko kissojen kanssa vai ajatko ne pois tontiltasi?
- Kissoille kuuluu haukkua. Paitsi Vilille, se on mun serkkukissa.

Missä ja miten nukut?
- Isin vieressä. Joskus äitin vieressä. Omassa punkassakin usein. Joskus kaivan lattialle tyynyjen alle luolan ja nukun siellä.

Pidätkö pienistä lapsista?
- Pidän :)

Harrastatko "puutarhanhoitoa"?
- Harrastan. Se on melkeestään mun vastuulla.

Harrastatko mitään ohjattua toimintoa, esim. agility, koirakoulu tms.?
- Olin äitin kans pentukurssilla. Sitte tulin kipeeks ja sen jälkeen ei olla käyty missään, mutta menossa ollaan kai. Luulisin.

(Äidin sivuhuomautus: alkeistokoilemaan tod. näk.)

Kuulumisia

Hellurei! Täällä ollaan! Mä jäin sitte henkiin. Mulla on tosi vaikee maksavika, mutta mun äiti ja isi päätti, että mua hoidetaan niin hyvin ku voidaan ja saan erikoisruokaa ja lääkettä ja huolenpitoo ja kaikkee. Ni kyllä musta varmaan ihan koira tulee. Ja mun piiiitkään kestänyt kauheen askeettinen ruokavalio on nyt loppuslut. Mä saan taas normaalimpaa ruokaa ja vähän herkkujakin. Mutta yhdestä asiasta noi kaikki mulle valittaa, ja se on syöminen. Kun mulle ei oikein maistu. Ei niinku mikään. Paitsi herkut. Höh. Kyllä mulle maistuis oikein kunnon liharuoka, mutta sitä mä en saa syödä enää ikinä. Äiti sanoikin, että mä olen nyt sitten LAKTOVEGAANI. Eiks o hienoo? Melkein ku karppaisin, paitsi että mun pitää syödä paljon just hiilareita. Hih. Kuvia te kaikki kuistekin haluatte nähdä, ja tässähän niitä tulee:

Hui! Keitäs nämä ovat?

Pääsiäispuuhastelua

Moikka!

Mites meni pääsiäinen? Me oltiin mummilla Imatralla. Ihan hirveen pitkä automatka, mutta mulle se oli jo aika helppo nakki, kun mä olen tehnyt saman reissun aiemminkin.
















Ihan kiva reissu oli, vaikka tylsää, kun mä en saanut mitään herkkuja vieläkään. Syön aina vaan jotain ihmeen erikoisruokaa. Ehkä pikkasen alkaa jo tympiä!

No, tässä kuiteskin kuvia meidän reissusta. Ekoissa kuvissa teen Vilin kanssa tuttavuutta.

































































Vili-kisu on aika komea :)



































Me käytiin Papan talonrakennus-työmaalla. Mä pääsin tarkastamaan, että kaikki oli tehty asianmukaisesti. Ainakin olohuoneen betonilattia kesti hyvin pienet ilopisut.


















Ja mä sain äitiltä pupun ja hepon. Ne on mun uusvanhat pehmotkaverit. Niissä on ihanat Hennan ja Empun tuoksut, ku ne on ennen olleet niitten leluja. Nyt ne on mun!
































Heippa taas!

Voihan hepaatti!

Nyt mä olen sitte jo kotona. Tänään mut kuvattiin ja jouduin olemaan tiputuksessa ja kauluri kaulassa ja laastari jalassa ja kaikkee! Ja nälässäki ne piti koko päivän, en tajua yhtään, miks ihmeessä?!? Kuulin ku äiti sanoi, että mulla on tämmönen tauti:
INTRAHEPAATTINEN MAKSASHUNTTI. (Piti kattoo paperista, miten se kirjotetaan, ku oli niin vaikee sana.) Ja se onkin semmonen tauti, että pitää leikata. Voihan intrasuntti...

Skannataan!

Morjens taas pitkästä aikaa!

Haha, en ookaan kadonnu mihinkään, vaikka taisit luulla. Olen parannellut mun tautia ja voin nyt aika hyvin. Kauheen kyllästynyt mä kyl olen siihen ruokaan, mitä äiti mulle joka päivä antaa. Enkä yhtään - yhtään!! - namipalaa ole saanut mitään muuta.
Ja lääkkeitä olen saanut kans, aamuin illoin. Ne on ihan kivoja, ku silloin saan aina nappuloita kans. Ja äiti rapsuttaa ja kehuu ja pyytää tassua ja maahan, ni mä saan näyttää mitä mä osaan.

Huomenna mä menen kuulemma taas sinne sairaalaan. Viimeks ne ei voinukaan skannata mua, enkä mä nähny sitä Maijaakaan. Mut mä pääsinki englantilaisen tädin syliin, niin et nyt mä olen ihan kansainvälinen koira! Voiku mä näkisin huomenna Maijan, ku se oli niin kiva. Vähän mua taas jännittää. Ja äitiäkin vissiin jännittää, ku se ei o antanu mulle tänä iltana ees pusua. Höh. No, heippa nyt taas. Pitäkää peukkuja!

(Äidin sivuhuomautus: pusuttomuus johtuu siitä, että Minni-koira söi illalla oman kakkapökäleensä pihalta. Ei silleesti paljon ole pusuttanut...)

Kevättä rinnassa!

Morjens!

Meillä on ollut vieraita, tai oikeestaan tuttuja. Kummitäti oli kylässä, kun ne kävin äitin kaa teatterissa. Mikähän paikka sekin on, höh. Mä pääsin kummitätin, Empun ja Hennan kaa lenkille ja me tavattiin koirakavereita. Mä annoin tänään yhdelle kultaiselle noutajalle pusun kun se oli niin söpö. Hih. Ja sitten me käytiin kioskilla ja siellä oli kissa! Ihan noin vaan ittekseen se oli liikenteessä! Tuleekohan musta ikinä niin vanhaa, että mä pääsisin ittekseni kioskille...

Kummitäti vähän filmaili tänään. Enkös mä olekin aika hienosti kasvanut ja kehittynyt viime päivinä:
















Ja tässä olen äitin sylissä:

















Ja sitten äiti otti minusta kuvan kummitätin sylissä:
















Huomenna menenkin sitten taas sinne sairaalaan koko päiväksi. Tapaan taas sen mukavan Maijan. Onneksi pääsen jo iltapäivällä kotiin. Pitäkääs mulle peukkuja!

Kylässä

Moi!

Olin kuulkaa tänään kylässä äitin, isin, Hennan ja Empun kaa. Käytiin siel mun syntymäkodissa. En nähnytkään Ilkoa ja Gildaa, mutta näin Arja-tädin ja Klasu-sedän ja yhden ystävällisen tytön, jonka nimi ei jäänyt mieleen ja sitten - arvaatteko - näin mun serkun.

Nii-in, mulla on serkku! Sen nimi on Pedro ja se on ihan pikkuruinen, melkein vauva vasta. Isi sanoi, että se on nyt just saman kokoinen ku mä olin silloin kesällä, ku tulin kotiin. Sillä oli ikääkin vasta 7 viikkoa. Ja mä olen sentäs tänään jo 9 kuukautta! Me nuuhkittiin toisiamme, ajettiin toisiamme takaa, ja Pedro välillä nuolaisi mua nenään. Ei me sitte muuta tehtykään, ku ei se Pedro oikeen mitään viel osaa. Mutta oli se kyl aika söpö pieni poika.

Äiti otti meistä vähän kuvia, tässä pari:

Aurinkoisia juttuja

Moikka vaan!

Ihana auringonpaiste tänään, ja muutenkin kiva päivä! Kummitäti oli kylässä, ja mä oon saanu nukkua sen sylkyssä ja viekussa. Ja me käytiin yhdessä lenkillä vähän ottamassa aurinkoa. Ja vetoleikkejä on leikitty kans. Kaikkee kivaa :)

Huomenna mennään käymään mun syntymäkodissa. Nään pitkästä aikaa Ilkon ja Gildan (ne on kans mäykkyjä) ja ne ihmiset, jotka mua hoiti kun mä olin ihan vauva. En oikein muista enää, kun olin niin pieni silloin, mut koskaan en unohda tuoksuja. Kyllä mä varmaan heti muistan mikä paikka se on, kun me päästään sinne. Aika jännää.

Kävin äsken pesullakin ihan sitä varten, että olisin huomenna sitten oikein siisti. Saunakin oli lämmin, mutta en mä nyt tällä kertaa jaksanut saunoa. Olen mä kyl saunassakin käynyt, äitin kaa. Alalauteella vaan ja vähän aikaa, mutta kuiteski. Mä oon tämmönen aika rohkee tyttö.

Mutta nyt mua alkaa väsyttää. On ollut aika pitkä päivä ja huomenna pitää olla pirtee, ni kai mä menen nukkumaan. Kattelen vähän isin kaa Uutisvuotoo (semmonen hörötysohjelma), siihen on hyvä nukahtaa.

Hyvää yötä!

Lumileikkejä

Hiiop!

Aurinko paistaa mun elämään! Pääsin isin kaa lenkille ja jaksoin juosta tosi lujaa. Sitte ku tultiin kotiin, isi otti hihnan pois ja sain juosta etupihalla ihan vapaana ku taivaanlintu. Pääsin vihdoin kattomaan Hennan ja Empun jättiläislumilinnaa ja jaksoin kiivetä koko matkan ylös vuorelle asti ihan itse.

Äiti otti valokuvia ja aurinko paistoi ja meillä kaikilla oli niin mukavaa.









Kukkulan kuningas Eemeli.
















Mä haluan kans sinne!





























Kauhee kiipeeminen, huh!














Kohta perillä.













Moi Emppu, mä tulin!















Alas tulinkin sitten vauhdilla











Sulava tyylilyyli













Kävin varmuuden vuoksi vähän naapurin pihallakin haistelemassa, kun sielläkin asuu koira. En ole kyl vielä yhtään tutustunut siihen.














Äitiiii!











Isin sylkyssä













Mitäs me kukkulan kuninkaalliset!











Äiti sanoi, että mua ei uskois samaksi koiraksi kuin vielä torstaiaamuna. Mun elämään paistaa taas aurinko :)