Hei,
Minnin äippä täällä kirjoittaa. Kävimme eilen Viikin Eläinsairaalassa tilannearviossa. Tilanne on huono, mutta se oli odotettavissakin. Tosin valopilkkujakin löytyi: Minnin lihakset ovat pysyneet hyvässä kunnossa eikä aliravitsemuksesta ole vielä havaittavissa ulkoisia merkkejä. Minnin paino on myös pysynyt ennallaan viiden kilon tuntumassa. On siis syytä hymyilläkin :)
Sen sijaan veriarvot olivat mykistävät. Maksa-arvot olivat huonontuneet ja ammoniakkiarvo oli nyt 90 (viime syyskuussa 40). Urea sen sijaan oli yllättäen normaali; olisikohan sillä jotain tekemistä runsaan juomisen kanssa, mietin vaan...
Lääkäri ei antanut toivoa, mutta emme me sitä odottaneetkaan. Minni voi mennä nopeasti, muutamassa viikossa tai voi elää korkeintaan muutaman kuukauden. Puolen vuoden kontrolliin lääkäri ei enää kehottanut tulemaan, koska se on liian kaukana. Enintään parin kuukauden päästä, jos Minni on vielä hengissä.
Kuulemma Minnin vointi saattaa kehittyä tästä niin, että pahanolonkohtaukset tihenevät ja pitenevät. Voi tulla sekin hetki, että Minni ei lainkaan kunnolla toivu enää oksennuskohtauksesta. Silloin tiedämme, että maksa vetelee viimeisiä. Maksan romahtaminen voi tosin olla paljon äkillisempikin, mutta täytyy toivoa, että ei.
Mutta siis tähän väliin täytyy sanoa, että kyllä elämä on ihmeellinen. Ja se on sitkeässä, kun se on kerran alkanut (tämän olen itse todeksi elänyt, kun tyttäreni syntyi keskosena vuonna 2001 lähes 12 viikkoa etuajassa ja painoi syntyessään 1050 grammaa. Silloin joku tuntematon ihminen lohdutti minua sanomalla, että elämä on sitkeässä. Se ei vähällä kuole, kun se on kerran alkanut! Ja niin vain on tyttöni tänään pitkänhuiskea lähes 12-vuotias, fiksu koululainen...).
Niin, siis: Minni on yllättäen alkanut syödä puuroja, erilaisia kanatikkuja, ja lisäksi annan leipää, jotain keksiä, jugurttia, joskus nakkia tms. Nyt menee 3 x päivässä ja röyhtäys vaan kuuluu. Nyt on taas lihaa luiden ympärillä ja turkkikin näyttäisi vähän kiiltävämmältä. Ja koira vaan leikkii ja peuhaa ja nukkuu melkein yön läpeensä. Ei paljon tervettä häpeä!
Että jännityksellä tässä nyt odotetaan, miten ja milloin se katastrofi sitten alkaa...
Siihen asti, hyvää kevättä kaikille armaat ystäväni :)
Sari
ps. Ensi viikolla tietysti taas kirjoitan, että mitään ei syödä ja pelkästään oksennetaan, mutta katsotaan nyt....tämä tälleen aaltoilee :)
