Laumanjohtajan oma sivu

Toinen pääsiäispäivä, 9. huhtikuuta 2012

Minnillä on todettu intrahepaattinen maksashuntti. Kirurgin mukaan se on vaikeasti korjattava, vaikka hän uskoo silti leikkauksen olevan mahdollinen. Leikkauksen ennuste on selvästi huonompi kuin jos oikovirtaussuoni olisi kulkenut maksan ulkopuolella. Onnistuessaankin leikkaus ei silti saata parantaa vaivaa kokonaan. Lisäksi leikkaus on hyvin kallis.

Ilman leikkausta Minnin ennuste on myös huononlainen. Odotettavissa on maksan vajaatoiminto. Maksavikaisen koiran niukka erikoisruoka ei myöskään riitä täyttämään aikuisen koiran ravintotarpeita.

Vaikka haluamme vielä keskustella kasvokkain kirurgin kanssa eri vaihtoehdoista, päätös alkaa olla jo tehty ja surutyö on käynnissä. Minni ei sitä onneksi itse tiedä.

Pieni, onnellinen koirani. Rakas.



Koirahaaveilusta todeksi

Minni on ensimmäinen koirani ja pitkään harkittu hankinta. Minulla todettiin lapsena (n. 40 vuotta sitten) koira-allergia ja lukuisa joukko muita allergioita. Näihin päiviin olen ollut siinä uskossa, että olen allerginen myös koiralle, vaikka en koskaan olekaan saanut koirasta juuri mitään oireita.

Pari vuotta sitten aloin ajatella vakavissani, josko sittenkin ottaisin koiran. Kukaan muu perheenjäsenistä ei tuntunut olevan allerginen, joten sen puolesta asia olisi ok. Meillä oli iso talo ja piha, jonka saisi vielä helposti aidattuakin. Olemme kotona viihtyvä perhe, mutta toisaalta tarvitsemme jonkun yhteisen harrastuksen ja jonkun, joka saa varsinkin meidät vanhemmat päivittäin ylös, ulos ja lenkille.

Villellä on ollut lapsuudenkodissaan koiria, joten hän tiesi suunnilleen, mistä on kyse. Lapsista Henna haaveili koirasta 24/7 -periaatteella, Eemelille lemmikillä ei tuntunut olevan merkitystä.

Noin vuosi ennen Minnin meille saapumista aloitimme Villen kanssa keskustelut koirasta ja kaikesta, mitä se toisi mukanaan. Rotu oli alusta alkaen selvä: karkeakarvainen kääpiömäyräkoira. Kumpikin meistä oli tykästynyt rotuun jo vuosia sitten.

Aloin kahlata kennelien sivustoja. Hyvin nopeasti niistä seuloutui Kennel Freunds, jonne soitin syksyllä 2010 ja varasin alustavasti koiran seuraavasta syntyvästä pentueesta. Valitettavasti vain varaajia oli useita muitakin, joten koiran meille saaminen oli epävarmaa aina juhannukseen 2011 asti, jolloin olimme käyneet Freundsissa katsomassa pentuja ja maksaneet pennusta varausmaksun. 9 kuukautta saimmekin odottaa kotiin myös tätä koiravauvaa, aivan kuten ihmislapsiamme :)

Mitä tulee koira-allergiaani, sitä ei ole enää olemassa (jos on koskaan ollutkaan). En ole saanut Minnistä ensimmäistäkään allergiaoiretta. Lisäksi kaikenlainen pieni kipuilu, jota minulla on aiemmin ollut, on helpottanut. Johtuneeko siitä, että koiran kanssa en ajattele mitään pikkuhankaluuksia. Kyllä lemmikin parantava vaikutus on aivan kiistaton.

Ylilääkäri Tari Haahtela HUS:n Iho- ja allergiasairaalasta kertoo Pilttipiirin (www.pilttipiiri.fi) artikkelissa Kaikenkarvaiset ystävämme lemmikeistä ja allergiasta. Ohessa lainaus artikkelista:

Allergiapeikko


"Allergia on peikko, joka kummittelee lemmikistä haaveilevan olkapäällä. Nykytiedon mukaan lemmikki saattaa kuitenkin jopa suojata lasta puhkeavalta allergialta.

- Lapsen immuunijärjestelmä on vielä kehitysvaiheessa ja tarvitsee haasteita. On havaittu, että lemmikin mukanaan tuoma mikrobisto eli erilaiset bakteerit ja pieneliöt ovat erittäin merkittäviä immunologisen kehityksen kannalta. On tehty parikymmentä tutkimusta, joiden mukaan nämä pikemminkin suojaavat lasta allergialta kuin lisäävät sen riskiä, sanoo HUS:in iho- ja allergiasairaalan ylilääkäri Tari Haahtela.

Suoja on paras, jos lemmikki on ollut talossa jo ennen lapsen syntymää.

- Normaalisynnytyksessä lapsen ensimmäinen kosketus ympäristön pieneliöstöön tapahtuu jo äidin synnytyskanavassa. Tiedetään, että keisarinleikkaus lisää allergiariskiä, kun ensikontakti ympäristön mikrobistoon jää vajaaksi, Haahtela sanoo.

Tärkeintä aikaa lapsen immuunijärjestelmän kehittymisen kannalta ovat Haahtelan mukaan ensimmäinen ja toinen ikävuosi. Kouluikään mennessä kehitys hidastuu voimakkaasti.

Tari Haahtela painottaa, että jos perheessä ei ennestään ole allergiaa, on lemmikistä haaveilevan sitä myös turha murehtia.

- Nykytiedon mukaan allergia ei johdu riskitekijöiden lisääntymisestä vaan suojatekijöiden vähenemisestä. Kaupunkioloissa se ei kehity välttämättä yhtä voimakkaaksi. Tämän vuoksi lasten pitää pistää suuhunsa kaikenlaista, näin hän karaisee immuunijärjestelmänsä ja saa sen kehityksen alkuun, Haahtela lataa.
Allergia voi lievittyä

Jos perheessä kuitenkin on allergiaa, on eläimen ottamista aina harkittava vakavasti. Jos vanhemmilla on allergiaa, on lapsellakin moninkertainen riski sairastua. On aina kurjaa, sekä lapsen että eläimen kannalta - jos rakasta lemmikkiä ei voidakaan pitää.

Lapsen terveydellä ei pidä leikkiä, mutta jos aikuinen katsoo voivansa elää lieviä allergiaoireitaan potien, ei allergian vuoksi eläimestä - tai lemmikkihaaveesta - tarvitse aivan ehdottomasti luopua.

- Eläimelle voi myös siedättyä. Jos oireet ovat lieviä, saattaa käydä niin, että lemmikin ottaminen saakin vähitellen aikaan toleranssin kehittymisen. Se ei kuitenkaan ole varmaa, eikä tällä hetkellä ole olemassa ennustetestiä, joka tässä asiassa voisi auttaa. Lemmikin ottaminen ei siis välttämättä ole tuhoon tuomittu ajatus, mutta tietysti lääkäri joutuu siitä varoittamaan. Kokemuksesta tiedetään, että moni lievästi allerginen pärjääkin ihan hyvin eläimensä kanssa."

Hyvin olen pärjännyt, vaikka minulla on myös astma. Eikä muillakaan perheenjäsenillä ole mitään oireita. Päinvastoin, kaikki ovat olleet entistä terveempiä!