keskiviikko 26. joulukuuta 2012

Hyyvvää Tahvanaa!

Niin....se tulee Tapaninpäivästä, jos ei o niinku tuttu. Äiti on etelä-karjalainen juuriltaan ja siellä päin sanotaan noin. Kuis joulu meni? Meillä meni ohi. Ihan ok, paitsi että melkein kaikki ihmiset yskii hirveesti. Eemeli ja Henna ja äiti on ihan kipeitä, varsinkin Henna-sisko. Sillä on niin karmee kuume, että mä kunnioitan sitä kyl suuresti. Viikon pitänyt jo melkein neljääsataa tai jotain. Tai voi olla, että menee vähän sinne päin, kun mä en oikeen viel tosta laskemisesta niin perusta.

No, kuisteski, meillä kävi pukki ja se toi kaikille lahjoja. Mä sain vinkupossun tai oikeestaan se oli vinkupahkasika. Mutta eipäs vingu enää, ähäkutti! Ja sain pallon. Siinä ei ollu paljon vastusta, sain täytteet ulos ihan nanosekunnissa. Ja suklaanappeja. En o nähny niitä aattoillan jälkeen, äiti on piilottanut (syöny?) ne. Ja luita, niitä hampaidenhoitoluita. Pukki oli eläinrakas yksilö; sillä oli jalassa lapikkaat, joissa haisi ainaski kokonainen porotokka, muutama hirvi, karhu, kettu, tonttu, koira, kissa ja paljon hiiriä. Se oli hieno tyyppi: täsmällinen, nopea ja tehokas. Ei jääny kököttämään meille koko illaksi, vaan päästiin heti avaamaan lahjoja. Se oli hienoa puuhaa!






Kuten kuvasta näkyy, Vilikin pääsi moikkamaan pukkia. Vili sai lahjaksi tunnelin ja maitonappeja. Ja linnun. No ei tietysti oikeeta, mutta kyllä se päästeli aika aitoa vikinää.

Vilin kanssa meillä oli aika hurja meno. Melkein kaadettiin joulukuusi. Isi ei tainnut oikein tykätä. Melkein kaikki neulaset karisivat lattialle, mutta jotenkin musta tuntuu, että se ei ole mun vika. Siis kun karisee. Ja vettä läisky joka paikkaan. Tuli sotkua. Tämmönen kuusi meillä on:



Näättekö noi foliot? Ne on mua varten, etten mä pääsisi juomaan vettä kuusenjalasta. Aika säälittävä yritys. Kuka vaan pääsee juomaan vettä tuolta (paitsi äiti, se ei taivu). Siinä on hyvä raudan maku, kun se jalka on täysin ruosteessa. Mutta en kai mä oikein saisi juoda sitä vettä...

Vilin kans juostii ihan hulluna koko joulu. Se on kyl aika epeli koko kissa! Välillä se vaan makaa paikallaan...tuijottelee mua alta kulmain...hännänpää heiluu....ja mä aattelen, että nyt voin mennä vähän nuolaseen sitä naamaan, ni eikös se huitase sillä hirveellä tassulla, missä on ne kauheet kynnet! Ei se mua kyl pahasti saanu raapastua, ku mä olin tarkkana ku porkkana!

Paitsi että me  ajettiin toisiamme takaa, ni sitte me tuijotettiin toisiamme. Se oli aika hyvä leikki, mutta Vili voitti sen aina. Ja kaikista pahinta oli että se oli vähän röyhkeä. Siitä mä en kyllä helposti toivu: se valtasi mun pedin. Voi kääk.








 




Niin, tuossa se vaan makaa niinkuin omistaisi koko paikan. Annoin sen hetken olla siinä, kun tiesin, että ne oli just lähdössä kotiin. Muuten olisin hätistänyt sen hirveästi haukkumalla sinne kuuluisaan huitsin nevadaan!

Oikein hauskaa loppuvuotta teille kaikille kamusille!







































perjantai 21. joulukuuta 2012

Hyvää Joulua!

Hei vaan!
Kauhee ressi. Joulu on tulossa ja meillä imuroidaan, paistetaan haisevia vihannesruokia, kannetaan kuusipuu sisälle ja koristellaan kaikki paikat punaisilla ukkeleilla, joilla on piiiitkä parta ja punainen lakki. Kumma porukkaa tää mun perhe, ne on kaikki ihan hurahtanut jouluun. Enkä mä ees tiedä millon se tulee ja miltä se näytää, onko se kiltti, onko se mies vai nainen ja tuoko se mulle mitään!?! 

Äiti on sanonut, että joulupukki tulee neljältä aattona. Mitähän sekin tarkottaa...tuleeks meille joku vuohipukki käymään...eieieiei....mä oon kyl ihan pihalla. Sen takia mä oonki ollu vähän ressaantunu.

Talvi on kyllä kiva, vaikka en mä kylmästä tykkääkään. Mulla on semmonen oma leikki pihalla. Työnnän kuonon lumen sisään ja ettin jäljen. Sitten seuraan sitä ja joskus kaivan oikein tunnelin. Mulla on jo oma salapaikka pihalaattojen välissä; siellä oli varmaan joku päästäinen asunut, ku sen haju oli joka paikassa. Mutta nytte se oli jo kuollu taikka muuttanu vanhainkotiin.

Ja mä tykkään juosta. Oikein hirveesti vaan juosta ympyrää ni että lumi pöllyää. Sitten mä meen ihan lumiukkona sisään ja äiti tykkää.

Tässä on ihan äskettäin minusta otettuja kuvia:







Oikein makoisaa Joulua itse kullekin!


tiistai 9. lokakuuta 2012

Ulkoilua

Termostaatti teille vaan! Mä olen ulkoillut ahkerasti. Mä olen syönyt hyvin (sitä omaa erikoismömmöä). Mä olen voimistunut. Ja mä olen saanut uusia leluja. Elikäs ihan hyvin mulla on asiat. Että siitäs saat lääkäripääkäri!

Tässä kuvia kun olin Hennan kans lenkillä:




Ja sitten taas kotona:


Ja tässä on mun uus lelu, sitä on hyvä vinguttaa. Isi tykkää erityisesti.


Onneksi mä voin aina mennä sen kanssa mun koppiin. Sinne ei isikään uskalla tulla. Hih.


Mä olen jo 1 v 4kk. Ja aion nähdä vielä monta samanlaista virstanpylvästä. Komistun koko ajan, enkö?




tiistai 25. syyskuuta 2012

Äiti kertoo...

Aikuisten oikeasti Minnin tilanne on suht vakava: syömättömyys, oksentelut, runsas juominen ja (sisälle) pissaaminen sekä uusimpana oireena lattioiden nuoleminen ovat kaikki maksashuntin ja maksan vajaatoiminnan vakavia oireita.

Veriarvot eivät olleet aivan katastrofaalisia, mutta eivät hyviäkään.

Sovittiin, että Minni jatkaa samalla lääkityksellä (annosta vähän nostettiin; nyt 2 x 2,5 ml/vr Levolacia) sekä lisättiin kuuriluonteisesti 10 päivää Pepcidiä mahasuojaksi, jos se hillitsisi lattioiden nuolemista (sikäli kun se on johtunut närästyksestä). Minni joutuu myös olemaan pääosin Hill's l/d purkkisapuskalla eli kaikki proteiinit jätetään nyt pois.

"Tyhmyys" johtuu siitä, että aineenvaihdunnan kuonat kiertävät verenkierrossa ja siten myös aivoissa. Eli toko-kursseille ym. ei kannata rahojansa tuhlata. Vain osittainen sisäsiisteys selittyy myös tällä, samoin hidas oppiminen muutenkin.

Maitokulmahampaita ei leikata pois; ne eivät haittaa Minniä ja koiraa ei haluta nyt altistaa turhaan enemmälle kärsimykselle. Juoksuistakaan ei ole ollut Minnille haittaa, joten sterilointikin saa jäädä.

Ulospäin Minni on edelleen vilkas ja suht terveenoloinen koira, suorastaan ADHD aina välillä. Jos vointi on hyvä, Minni nukkuu yöt hyvin. Jos on jotain hämminkiä, yöt ovat levottomia.

Sovittiin lääkärin kanssa, että näin mennään nyt päivä ja viikko kerraallaan Minnin vointia seuraten. Puolen vuoden päästä uusi kontrollikäynti, jos tilanne edelleen tällä mallilla. Jos vointi huononee, sitten aiemmin, jolloin tehdään uudet päätökset jatkosta.

Niitä päätöksiä on vain yksi.

Minnillä on siis vain vähän aikaa jäljellä. Puhutaan korkeintaan puolesta vuodesta; vointi kun kuitenkin tasaisesti muuttuu epävakaisemmaksi. Jos näemme 2-vuotissyntymäpäivän, se on jo ihme. Mutta toistaiseksi iloitsemme pienestä suloisesta kiltistä rakkaasta mäyräkoirastamme täydellä sydämellä :)


Vuosihuolto

Tere!

Mä kävin lääkärissä. Mulle tehtiin kuntotarkastus, otettiin verikokeita, annettiin rokotuksia ja ultrattiin. Punnittiinkin, ja mä painan 4,8 kiloa ja olen siis hoikka tyttö. Pelotti kyl aikas paljon, ni pissasin siihen vaakaan. Hö.

Mut oikeesti ne tädit oli kohtalaisen kivoja eikäs mun tarvinnut siel kauan olla, pääsin isin kans kotiin. Nukuin sit koko päivän. Ja nuolin haavojani (henkisiä)...





Ai mitä ne sit sano? No...äiti saa siitä kertoo ku se osaa paremmin, mut sen mä tiedän, että mä saan pitää nää mun kahdet kulmahampaat. Se on oikeestaan aika kiva, ni ei tu mitkään turhat tyypit aukomaan päätä ku mä väläytän niille mun hammaskalustoa!

Se vähemmän kiva juttu oli sitte se, että mä oon nyt tuomittu syömään sitä kamalaa erikoisruokaa loppuikäni. Mun maksa ei kuulemma kestä muuta. Ja se on kuulkaa masentavaa.

Mutta tiedätteks mikä oli hirveintä, mitä se lääkäri sano? Mä oon kuulemma TYHMÄ! Ku mulla on päässä semmosta jotain AMMONIAKKIA ni mä oon sen takia keskimääräistä tyhmempi enkä kuulemma voi OPPIA UUSIA ASIOITA! Mä oon ihan pöyristynyt!!!!
Arvaa, meinasinko sanoo sille lääkärille että ei me sullakaan hissi ihan ylös asti?!!!

Ja niin se lääkäri selitti äitille, että mua ei kannata edes opettaa enää täysin sisäsiistiksi, ku en mä kuulemma sitä ikinä opi. Ite on tyhmä se lääkäri! Eihän se ny siitä AMMONIAKISTA johdu etten mä pissaa ulos!!!! Osaanhan mä pissata vaikka avaruudessa, mutta kuka nyt haluis pissata pihalle, jos sataa vettä silleen 49 mm /vrk tahtiin, niiku tääl Mäntsälässä? Märkä ruoho tuntuu kauheen ikävältä pyllyssä.

Tervetuloo vaan lääkäri pissamaan meijän pihalle ku märkä ruoho tarttuu pyllyyn ja sataa niin kovaa ettei löydä takas sisään!

perjantai 14. syyskuuta 2012

Sairautta

Heippa vaan. Aattelin tulla kertomaan, että mä oon ollunna kipee viime päivinä. Mulla on ollut huono olo ja tärisyttäny ihan kauheesti. Janottaa ja pissattaakin koko ajan, mut nälkä ei o yhtään. Mitään en halua syödä. Ja välillä on pitäny oksentaa. Ei o kivaa.

Noi mun ihmiset puhuu kaikkee...luulee, etten mä tajua. Mutta kyllä mä tajuun. Mä kuulemma kuolen kohta aliravitsemukseen ku mä en syö. No kyl mä se tiedän, ettei koirat sentäs pyhällä hengellä elä, mutku mun ei me kurkusta mikään alas! Ei vaan maistu ei. Paitsi herkut. Ja niitä mä en saa ku vähän. Että ei ihme jos kuolee ravialitsemukseen. Höh.

Sitte mä oon pissaillu pitkin lattioita. Yhtenä päivänä pissaa tuli koko ajan eikä ketään ollu päästämässä mua ulos. Emppu tuli onneksi koulusta, ni pyyhki sitte neljät pissat lattialta. Ja kun ulkona on pimeetä ja sataa, ni en mä sinne haluakaan pissata...inhottaa ku pylly kastuu märässä heinikossa :( Isi suuttuu mulle joka päivä, kun se astuu mun pissaan ja sen sukat kastuu. Sitte se aina huutaa mulle jotain inhottavaa ja äiti joutuu rauhottelemaan sitä.

Yöllä mä en osaa rauhottua nukkumaan, ku masus on semmonen outo olo. Viime yönäkin etsin monta tuntia hyvää paikkaa sängystä ja sängyn alta, mutta ei vaan löytyny. Onneks joskus yhden aikaan äiti ymmärsi sit mennä vierashuoneeseen nukkumaan, ni mä sain sitte äidin paikan. Johan alkoi muaki nukuttaa!

Mutta nyt mä oon jorissu ihan tarpeeksi. Ensi viikolla joudun varmaan taas lääkäriin, jotta tiedetään oonko mä kovastiki kipee vai vähän vaan. Nyt mä menen keittiöön, ku siellä saa kuulemma jäätelöä.

Pitäkää peukkuja, etten mä ihan vielä kuole. Haluisin niin kovasti nähdä ku lunta sataa :) t. Minni

tiistai 4. syyskuuta 2012

Miss Minni

Hello!

Arvatkaattes mitä? Mä oon tänään tasan 15 kuukautta vanha. Ja mut mitattiin äsken virallisessa seremoniassa kotona olohuoneessa. Isi piti kiinni ja äiti mittasi rinnanympäryksen. Se on tasan 35 cm. Ja mä painan 4,8 kiloo.

Missin mitoissa siis :)


maanantai 3. syyskuuta 2012

Sunttihöpinöitä

Ai niin. Äiti pyysi kertomaan, että se päivitti Maksashuntti-sivulle kaikkee, mitä mä voin syödä. Ettäs niinku jos sua kiinnostaa, mitä mä syön ja mitä mä varsinkaan en syö, ni käy kattomassa. Ja ehdottomasti suosittelen lukemista, jos sullakin on sama vaiva. Elikkäs MAKSASHUNTTI. Toooosi tyhmä tauti, mutta mä synnyin sen kanssa enkä voi sille mitään. Ettäs mä oon niiku karkeakarvainen kääpiömaksashuntti. Hö.

Huomenna mä oon 1v 3kk eli 15kk ja minut voi kuulemma virallisesti mitata, että olenkos mää kääpiö vai kaniini. Enhän mä ny mikää pupu ole, äly hoi... (vaikka Henna-sisko väittääkin että mä oon kiinalaisesti horrorskoopilta jänis).

Heippa!

sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Rapurallaa

Moimoi! Täällä vaan puuhastellaan entiseen malliin. Syksy on alkanut virallisesti, sanoi äiti eilen. Alkoi kuulemma syyskuu. Sen kunniaksi meillä syötiin eilen rapuja...ihan kauheettomia olentoja, punaisia ja harmeettiset sakset käpälissä!





Onneks mun ei tarvinnu noita syödä, hyi. Oottelin rauhassa, jos sais jotain parempaa ruokaa...




Kummitäti oli kylässä, mä vähän leikitin sitä.




Ja menin nukkumaan kummitätin viereen, että se sais paremmin unen päästä kiinni.





Ja sitten me sylkyteltiin...





Ai niin, äiti pyysi kertomaan, että mä voin ihan hyvin vaikka mulla se maksavika onkin. Paitsi että mä oon kuulemma hirveen nirso (en söis muuta ku herkkuja hehheh :) ja kauhee kusimaakari (isin lempinimi mulle), ku en tykkää pissiä sateella ulos.
Ja oon mä sitte kummitädin haisupeppu. Ja Minsku. Mulla on kauheen paljon lempinimiä.
Mutta tossa seuraavassa kuvassa on yks mun lempilelu.



Syksyä vaan kaikille kavereille! Täytyy yrittää käydä täällä useammin :)


keskiviikko 1. elokuuta 2012

Olumpiakoira

Morjens! Tiedäkkös, mä on ihan olumpiakoira henkeen ja (varsinkin) vereen. Mulla on nyt elämäni toinen juoksu meneillään, ja kun mulla ei o juoksupöksyjä, äiti kulkee paperin kanssa mun perässä pyyhkimässä veritippoja. Hyh. No, se siitä. Semmosta se koiran elämä on.

Mutta tänään on tärkeä päivä. Äitillä on syntymäpäivä. Sen kunniaks mä ajattelin laittaa tähän monta edustavaa kuvaa ittestäni, vähän niinku lahjaks äitelle.












Ai niin, tää on Vili, mun kisuserkku. Se on meillä nyt kylässä. Me on painittu aika paljon.

maanantai 16. heinäkuuta 2012

Mökkihöperö

Moikka! Mä oon taas kotiutunut. Oon nykysin vähän tämmönen reissukoira. Oltiin justiin äitin ja Henna ja Empun kans viikko mummin mökillä iahn toisella puolen Suomee. Ainaski sinne oli hirvee automatka ja mutkanen tie, yäk! Äiti ei antanu mulle yhtään ruoaa ennen matkaa, ni kyllä se sit jotenkin meni.

Mökillä mulla oli juoksunaru, ku en saanu olla ihan vapaana. Vähäks tylsää. Mä olisin halunnut juosta metsissä, ku siellä oli paaaaljon metsää! Tässä mä lötkötän pihalla mun juoksureviirillä:





Mökillä oli kans mun kissaserkku Vili. Me otettiin välillä vähän serkkupainia. Vilillä on kyl aika terävät kynnet, auts.





Tässä on Vili:



Mä kävin kans uimassa. En ollut ikinä ennen käynyt, ja se oli ihan ihmeellistä. Että joku viittiikin mennä kokonaan veteen niin että kaikki karvat kastuu! Mutta menin kuiteskin, kun oli aika kuuma ja äiti ja Henna ja Eemelikin oli siellä vedessä. Äiti laski mut sylissään veteen ja kas: mä olinkin ihan synnynnäinen uimistelija! Pulahdin myöhemmin Hennan kas uudestaan, tässä siitä pieni pätkä, jonka äiti ehti ottaa:



video


Sitten mä olin vähän kalahommissa kans. Pidin seuraa Empulle ja mummille, kun ne oli onkimassa. Ja laituri piti muuteski tarkistaa säännöllisesti, ku noi västäräkit meinas ihan omia koko paikan!





Ja löysin mä uuden herkunkin: mustikat! Ai ihanaa, että mä tykkäsin pyöriä mustikkapuskissa ja mutustella niitä marjoja. Kyllä mökillä oli kivaa :)




Mutta ei mikään voita kotioloja, kun voi pötköttää omalla sohvalla (huomatkaa mun uus pehmo):

maanantai 25. kesäkuuta 2012

Tere!

Olen justiinsa tullut kotiin ulkomailta. Oltiin äitin, isin, Hennan, Empun ja kummitätin kans Virossa semmosessa paikassa ku Pärnu. Tässä on kuva kun mä otan ilta-aurinkoo isin sylissä puistokuppilan terassilla:





Pärnussa on tosi iso puisto keskellä kaupunkia eikä siellä ollut melkein yhtään koiraa paitsi mä. Kummitädin kans käytiin siellä joka päivä monta kertaa pitkällä kakkapissalenkillä:



Tai no, oli siel muutamia kavereita...



Kerran mä karkasin. Lähin juoksee hihna maata viistäen pitkin katua ja arvatkaas, minne mä menin? No tietty lähiravintolan keittiöön. Sieltä tuli niin hyvät tuoksut. Kummitäti kyl löysi mut ihan heti. Henna-sisko oli ihan kauhuissaan ja äiti ihan järkyttynyt. Sen jälkeen mua vahdittiinkin supertarkkaan; mua ei päästetty ilman valjaita ees pissalle. Höh.





Ja sitten mä nukkusin aika paljon:





Ai niin: mä sain sitte heisimatolääkkeen niinku kunnon koiran pitääkin. Käytiin pari päivää ennen kotimatkaa lääkärissä ja se olikin kiva paikka: PÄRNU VÄIKELOOMAKLIINIK, Tallinna mnt. 77. Suosittelen! (Äidin huomautus: voi mennä ilman ajanvarausta. Toimitus kestää 5 minuuttia ja hintaa kertyy kokonaiset 6,19 euroa!).






Paljon terveisiä Pärnusta, meillä oli kiva reissu!