Moi!
Olettekos ikinä nähneet, kun koira paastoaa itseään hengiltä? No en minäkään aiemmin, mutta nyt olen. Minni on sitkeä sissi. Jos ei ruoka miellytä, sitten ollaan nälässä. Tuoka tänne hyvä asia, Minni voi puolustaa sitä nälkälakkoilemalla!
Olemme nyt nimittäin umpikujassa. Minni
ei syö mitään. Tai no, söisihän se vaikka mitä, mitä ei saisi syödä. Mutta
sitä se ei syö, mitä se saa syödä. Mieluummin se juo vaikka vettä.
Eilen kaivoin kaapista viimeisen oljenkorren. Sen soijapapanapussin, jonka olin ostanut kaupasta amerikkalaisten maksashunttisivustojen innoittamana. Niiden mukaan soijapapu, joka sisältää runsaasti valkuaista, mutta kasvismuodossa, on maksashunttikoiralle (liver shunt) mitä parhainta ruokaa. Tällaisia papanoita ostin:
Pussin kyljessä on kasvismuhennoksen ohje. Sen yhteiskeittoaika on 40 minuuttia. Sen perusteella päättelin, että papanat kypsyvät reilussa puolessa tunnissa. Keitin pari desiä papanoita laimeassa lihaliemessä kolme varttia. Maistoin, olivat kypsiä. Ja hämmästyin sitä, miten paljon suutuntuma muistutti kanaa tai possua! Laimea lihaliemi jätti papanoihin etäisen aavistuksen mausta, mutta yhtään suolaisia ne eivät olleet. Ja lihaliemihän on lähinnä vain aromia ja aromivahventeita (ja suolaa), joten shuntin takia siitä ei tarvitse murehtia.
En antanut papanoita sellaisina koiralle. Luulen, että se olisi kääntynyt kakoen pois. Tänä aamuna laitoin lautaselle pari ruokalusikallista papanoita, lorauksen ruokakermaa ja ehkä teelusikallisen ketsuppia. Sotkin aineksia. Käytin mikrossa n. 10 sekuntia. Sotkin lisää. Kumosin koirankuppiin.
Sitten jännityksellä seuramaan, suostuuko koira syömään uutta lihankorviketta.
Minni nuoli lautasen puhtaaksi. Vain 5 papanaa jäi pyörimään lautasen reunalle, jotka nekin hävisivät myöhemmin. Jesss!!!!!
Tässä tuore kuva tästä meidän nirsoilijasta. Pelkään, että meillä on viimeiset päivät (tai viikot) menossa. En tiedä, onko niin, mutta minulla on sellainen voimakas sisäinen tunne. Minnillä on paha aliravitsemus onnettoman syömisen takia. Karva on himmeä ja se on alkanut ohentua. Korvat ovat kohta aivan kaljut.
Muuten tyttö on edelleen vilkas, seurallinen, kiltti ja tyytyväinen...nukkuu hyvin...leikkii ja peuhaa...ja rakastaa meitä kaikkia koko ajan ihan täysillä!
Äsken paistoin Minnille iltaruoaksi soijanappuloita voissa, maustoin kevyesti, ja heitin sekaan meidän päiväruoasta ylijääneitä porkkanan ja paprikan siivuja (kypsiä) sekä yhden broilerinakin palasina. Tämä kaikki pannulla voissa pyöräytettynä, niin kas, Minni hyppi ja haukkui vieressä, kun odotti nälissään ruokaa.
Kumosin ruoan kuppiin. Minni söi niin, että mussutus kuului. Istuin vieressä katsomassa silmät kyynelissä. Tätä menoa, jos vain aikaa annettaisiin, minusta kehittyisi mitä parhain Master Chef Liver Shunt!
